Etydi ja Variaatio.

Ensimmäiseksi haluan kiittää teitä, hyvät lukijani, siitä, että seurasitte joulukalenteriani! En aherrellut sitä turhaan! Kiitos myös monista kommenteista ja mieltäni lämmittäneestä kannustuksesta!

Siirryn nyt tavallisempiin blogitunnelmiin ja esittelen pussukat, joista en voinut aiemmin kertoa, koska tein toisen niistä Tyttärelle joululahjaksi. Jouduin siis ompelemaan kaksi pussukkaa, että sain aikaiseksi yhden kunnollisen.

Innostuin @nordiccrafter'in Instagram-päivityksestä, jossa hän esitteli farkkutilkkuja, Marimekon Raanu-kuosia ja käsintikkausta yhdisteleviä tilkkuteoksiaan. Koska minunkin varastoistani löytyi farkkupaloja, Raanu-kangasta sekä jonkinlaisia käsintikkaukseen sopivia lankoja, pystyin tarttumaan heti toimeen.

Ompelin melko ok:n näköiset tilkkupinnat ja tikkasin niihin korostuksia KÄSIN. Muutaman tikin vetäisin myös ompelukoneella. Löysin ihanaa pallokuosia vuoriksi ja raaskin käyttääkin sitä, koska pussukka oli tarkoitettu Tyttärelle joululahjaksi. Hänellä on lukuisia pussukoita, mutta ajattelin hänen pitävän myös tästä ja löytävän tälle käyttöä.

Totuus on kuitenkin, että pussukasta tuli jälleen omituisen muotoinen, ja se näyttää myös jostain syystä vinolta. Tein pinnoista ihan liian kapeat verrattuna palojen korkeuteen, ja pussukan pohja varsinkin on ihan nökö. Olipa vaikea kääntää palat oikein päin! Vuorikankaasta näkyy, että pussukka oli tosi rutussa jossain vaiheessa (siis kääntämisvaiheessa oli).

En rupea kätteni työtä moittimaan tämän enempää, mutta oikeasti. Ei tällaista tekelettä voi kenellekään antaa lahjaksi! Pussukka on selvästi harjoittelukappale ja se sai nimen Etydi.

Mittailin seuraavan yrityksen tarkemmin, ja pussukasta tuli paljon järkevämmän näköinen. Tämän Variaatio-nimisen farkkutilkkupussukan Tytär saikin joululahjaksi

Myös Variaatio-pussukan vuorikangas on kiva, eikä pussukan kääntäminen ollut yhtä työlästä kuin edellisen. Ei näy ryppyjä vuorikankaassa!

Osasin ommella vetoketujn päättölipareesta tismalleen oikean kokoisen. En luottanut siihen, että koneommel näyttäisi riittävän siistiltä molemmin puolin liparetta, joten ompelin sen vetoketjuun käsin kiinni ja jätin tikkaukset tekemättä.

Variaatio on 35. vuonna 2020 valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka. Ennätysvuonna 2011 ompelin vielä useamman eli yhteensä 45 pussukkaa, mutta tässähän on vuotta vielä jäljellä...! Haha!