Tilkunviilaaja

Tilkkutyö on ihanaa ja tuottaa minulle iloa lukemattomin tavoin. Tänään kerron satunnaisesti valitsemani seitsemän pientä ilon aihetta. 1. Terävä leikkurin terä.   Kivojen juttujen jakaminen tuli mieleen juuri tästä. Luin sosiaalisesta mediasta päivityksen, joka vakuutti jokaisen meistä olevan tuoreen ja terävän terän arvoinen. Pian sen luettuani menin vihdoinkin kaapille ja etsin sieltä vaihtoterän. Voi hyvänen aika, miten hienosti uusi terä leikkasikaan! Miksi, oi miksi odotin näinkin kauan ennen kuin heivasin tylsyneen terän?!? Milloin sinä olet viimeksi vaihtanut leikkuriisi terävän terän? Olisiko jo aika tehdä niin?  Pyöröleikkurin ylistystä lisää tässä blogikirjoituksessani. 2. Se, että on hyvät työkalut.  Leikkurista tulivat mieleen myös muut tilkkuilijan hyvät työkalut. Pidän ompelukoneistani. Käytän monikkoa, sillä minulla on varsinainen kone ja varakone. Varsinainen kone on ihana – siinä on syvä kurkku ja erinomainen valo, ja paininjalka laskeutuu automaattisesti, kun alan

Matkustetaan hei vähän ajassa taaksepäin, eli takatalveen, joka kuritti meitä reilut kaksi viikkoa sitten. Ikuistin uuden Gloria-tilkkupussukan ja tallensin samalla muiston yllättävästi vaihtuneesta säätilasta. Onnistuin tekemään Gloria-vetoketjupussukasta hiukan viimeaikaisia isomman. Se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 27 cm  Korkeus noin 18,5 cm  Pohjan leveys noin 8 cm.  Päädyin taas tekemään Avoin-malliston kappaleen. Nykyiseen tyyliini viimeistelin vetoketjun pään kuusikulmion muotoisella lipareella. Se on vähän hitaampi valmistaa kuin suorakaiteen muotoinen, mutta sen päällitikkauksesta tulee yleensä siistimpi. Edellinen, Lyyra-tilkkupussukka pääsi krookusten viereen valmistujaiskuvaansa, ja niin pääsi Gloriakin. Tunnelma vain on viileämpi tässä: Pohdin tovin nimeä pussukalleni. Sen tilkkupinnoista ei lohjennut ajatuksen hiventä, joten päädyin katsomaan tilkkuteosteni nimiluetteloa. Sen lisäksi, että kirjaan tiedot valmistumisjärjestyksessä, olen myös

Tämän kevätkauden valmistuneisiin tilkkutöihin kuuluu myös Oikukas-nimen saanut tilkkupeitto, jonka värikkäät osuudet ovat kaikki jäännöspaloista eli resursseista ommeltuja. Inspiroiduin rakentamaan pintaa keikkuvista resurssipalaneliöistä, sillä tein vastaavia blokkeja myös Kylä lähtee -medaljonkityöhöni. Tilkkuneliöitä oli niin kiva rakennella! Kun ne silitti ja tasoitti, niistä tuli vielä hauskemman näköisiä. Ja niin kuin niin monesti, yhdestä neliöstä jäänyt, hyvin pieni pala sopi seuraavan neliön keskustaksi, joten päädyin tekemään aina vain yhden lisää, ja yhden lisää, ja yhden lisää… Olin tilkkupinnasta innoissani jo silloin kun sitä ei ollut vielä tikattu: Tikattu tilkkupinta oli kuitenkin paljon, paljon tikkaamatonta parempi. Ihanan aaltotikkauksen toteutti jälleen Soile Töölön Tilkkupajasta. Vastaavaa tikkauskuviota en pystyisi kotikoneella ompelemaan, vaikka haluaisin – enkä totisesti halua itse tikata näin isoa työtä! Oikukas on nimittäin kooltaan noin 183 cm x 213 cm

Monen monituisen harmaan päivän jälkeen koitti yksi aurinkoinen aamu, ja tajusin lähteä saman tien ulos kuvaamaan uusinta tilkkupussukkaani. Hyvä olikin, että lähdin, sillä kohta aurinko ei enää paistanutkaan. Esittelen siis Lyyra-tilkkupussukan keväisessä puutarhassa, kas näin: Tilkkupinnassa on monta palaa kivoista aarrelaatikoista, jotka sain tilkkuystävältäni Marjalta vähän aikaa sitten. Totta kai myös omia tilkkuja pääsi mukaan! Jäännöspalat eli resurssit ovat sillä tavoin ystävällisiä, että ne sopivat vieraampaankin seuraan. Kuva vetoketjupussukan tekovaiheesta: Tykkään eniten valmistaa pussukat Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch -ohjeella. Minä en kyllä mittaa pussukkapalojani etukäteen, vaan katson, millaisia niistä tulee ja etsin sitten varastoistani sopivan mittaisen vetoketjun. Nykyään vetoketjuvarastoni on melko hyvä. Lähes aina löydän väreiltään sopivan, joka on myös riittävän pitkä. Lyyra-vetoketjupussukan toisella puolella on paloja, jotka jäivät yli Naapurisopu

Jos olet harrastanut tilkkutyötä vähänkään pidempään, olet todennäköisesti kohdannut värikriisin ainakin kerran. Kehitin nopeasti yksitoista kriisitilannetta ja ehdotan helppoja tapoja joko välttää kriisi kokonaan tai selvitä siitä kolhuitta. Nytpä tahdon olla ma, värikriisiesi pelastaja! Värikriisi 1: Epäonnistunut kontrasti. Onnistuneessa tilkkutyössä kontrasti on kohdallaan. Vaikka ihmiset arvioivat tilkkutöitä väreihin liittyvin sanoin, niin useimmiten kyse on kontrastista. Erityisesti vierekkäin olevien tilkkujen välillä pitää olla kontrastia, jotta niiden värit eivät sulaudu kauempaa katsottuna samaksi. Olen näyttänyt Arvoitus-tilkkupeiton kuvia monta kertaa, koska siitä näkyy erinomaisesti, millainen kontrastin pitäisi olla ja miltä näyttää, kun kontrasti puuttuu. Saatat tietysti tavoitella vähäkontrastista pintaa. Silloin kannattaa muistaa, ettei eri värienkään välille synny häiritsevää kontrastia, kun tilkkujen tummuusaste on suunnilleen sama. Värikriisi 2: Kalliit virheet.