Tilkunviilaaja

Pikkutilkkuja hyödyntävät tähtiblokit palautuivat mieleeni pari päivää sitten. Katsoin läpi usean kuukauden blogikirjoitukset viime vuodelta, mutta en löytänyt mainintaa tähtiblokeistani toukokuun 2018 jälkeen. Nauratti lukea kirjoitukseni viimeinen lause: ”Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.” (Viittasin taustalle valitsemaani tummansiniseen kankaaseen.) Tummansinistä batiikkikangasta oli yhä jäljellä ja löysin sekalaisista pinoistani myös muutaman sakarakappaleen. Jatkoin parhaani mukaan, ja kohta minulla oli kaksi uutta tähtiblokkia. Yli vuoden tauon jälkeen! Tein kolmannenkin blokin: Muistin sitten, että pienet tähdet näyttivät oikein hauskoilta ja neljännestä blokista tuli muita pienempi: Viideskin blokki tulee samaan tapaan vähän pienempi. Koska tummansinistä kangasta kului tähtiin paljon arvioimaani enemmän, ostin (ehkä silloin vuosi sitten toukokuussa tai kohta sen jälkeen) toistakin sinistä kangasta tämä projekti mielessäni. Luulen, e

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa. Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn. Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta. Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa. Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jä

Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä ja olo tuntuu pöllähtäneeltä. Noin vuoden odotuksen jälkeen olen saanut kotiini ihmeraudan eli Olison valmistaman höyrysilitysraudan, joka lasketaan kädestä silitysasentoon ja joka sitten kohottaa itsensä etäämmälle alustastaan. Automaattisesti. Olin ihaillut rautaa Missouri Quilt Companyn Jennyn videoilla ja kävin sellaista tiedustelemassa Gigantissakin ehkä kolme vuotta sitten. He olivat hoo-moilasina eivätkä käsittäneet, mistä edes puhuin. Luulivat ehkä kaheliksi. Mutta nyt näitä ihmerautoja saa Töölön Tilkkupajasta, tuosta luottoliikkeestäni. Tilaa vaikka heti osoitteesta  tilkkupaja@gmail.com Kissa ei juuri piittaa, vaikka olen laskenut jotain hänen silityslaudalleen. Ihmerauta oli näin somasti pakattu laatikkoonsa. Luin lyhyet ohjeet, täyttelin vesisäiliötä, käänsin namikat sopiviin suuntiin ja työnsin töpselin seinään. (Sitten vasta muistin, että raudan silityspinnan suojana oli vielä pahvilappu. Irrotin töpselin ja poistin pahvil

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet. Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla. 1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on. 2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut. Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin. En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli! Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. B

Ompelupöydälle kertyi iloisenvärisiä tilkkuja Käpylä-tilkkublokkien ylimäärinä. Ompelin niitä melko satunnaisesti yhteen, ja kohta minulla oli taas tilkkupinnat pussukoiksi. Suurin osa tilkuista oli kauniita ja erityisiä, joten annoin valmiille pussukalle nimen ”Parhaus”. Toinen puoli pussukasta on ommeltu isommista paloista kuin ensimmäinen puoli. En halunnut jälleen yhtä spiraalitikattua pussukkaa, joten turvauduin orgaanisesti aaltoileviin, pysty- ja vaakasuoriin ommelviivoihin. Koska pinnat olivat niin palasista kootut, en halunnut myöskään vapaata tikkausta, vaan kaikkein yksinkertaisinta. Tein Parhaus-pussukasta aika pienen, eli seuraavanlaisen: Leveys ylhäältä noin 22 cm Korkeus noin 13,5 cm Pohjan leveys noin 7 cm. En tällä kertaa ommellutkaan Avoin-malliston pussukkaa, vaan aivan tavallisen. Parhaus-pussukkani on kiva, mutta ei silti mitään erityistä mallistoa. Vetoketjun toisessa päässä on kangaslipare, toinen pää on vetoketjun oma. Pussukka ava

Saanko esitellä: tilkkupussukka nimeltä Ikkuna. Ensin minulle ei tullut yhtään mitään muuta nimiajatusta mieleen kuin jotain siniseen liittyvää, mutta sitten katse osui noihin kukkamaisiin tikkauksiin, ja tulin ajatelleeksi katedraalin ikkunaa. Sen jälkeen tuntui ilmeiseltä, että pussukassa on ikkuna, ainakin tällä puolella. Toisen puolen ikkunassa on kyllä niin eriväriset puitteet, ettei sitä heti ikkunaksi tajua. Tämän puolen tikkauksissa on jotain puolirohkeaa: käytin spiraalin alkuvaiheisiin oranssinkeltaista lankaa ja jatkoin vasta muutaman kierroksen jälkeen vaalealla violetilla. Kuvassa ja oikeassa elämässä tikkaukset eivät näytä lainkaan räväköiltä eikä värinvaihdosta välttämättä edes huomaa. Mutta tein kuitenkin henkisesti rohkeahkon valinnan. Ompelin tilkkupinnat jo jonkin aikaa sitten, mutta ne jäivät tikkaamatta. Nyt on sitten tikattu senkin edestä. Ikkuna-tilkkupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 23 cm Korkeus noin 16,5 cm Pohjan

Jos Mielensäpahoittajalle on ominaista pahastua kaikenlaisista jutuista, niin minä olen kaikenlaisen ihmettelijä. Ihmettelen usein. Esimerkiksi äskettäin paria asiaa. Kuten Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton valmistujaistarinassa uumoilin, olen pitänyt uutta peittoa varovasti esillä kotona. Se on yhä käytännössä käyttämätön, mutta kuitenkin ilahduttaa silmää. Paitsi tämä suuresti ihmetyttävä juttu. Olen törkännyt (ainakin) yhden blokin aivan väärään paikkaan. (Kuvassa syypää on ympyröity.) Sommittelussa ei ollut juuri muuta ideaa kuin vaihdella vuorotellen tumma keskineliö, tummat nurkat – vaalea keskineliö, vaaleat nurkat. Ja sitten olen latonut vaaleaneliöisen tilalle tummaneliöisen ja -kulmaisen. Ihan pokkana. Ihmettelen. Toinen asia ihmetyttää myös. Nyt on kesä ja päivänvaloa on välillä niin paljon, että melkein toivoisi hiukan pimeämpää olevan (mutta vain melkein). Miksi silti ompeluhuoneeseeni makkariin tulviva päivänvalo on surkean väristä verrattuna todelliseen