renkaanjälkiä.

Juhannusviikonloppuna säät suosivat ompelupuuhia, joten traktorinjälkiä muistuttavia tilkkublokkeja on syntynyt monta lisää.

Järjestelin blokit erittäin satunnaiseen järjestykseen sommittelulattialleni. Kangastuksia kyseli, miten blokit oli järjestetty American Patchwork and Quilting –lehden mallissa ja vastaus on: melko satunnaisesti. Tilkkublokeissa on vaaleat ja harmaat kaikissa samaa kangasta ja värikaitaleet ovat muutamaa eri väriä, kaikki yksivärisiä.

Jossain blokkirivissä oli tummat viivat vuoroin alhaalla, vuoroin vasemmassa reunassa, mutta sitten oli joku blokki eri tavalla. Ohjeessakin kehotetaan näin: ”lay out blocks in eight horizontal rows, rotating blocks as desired”.

Samat blokit toiselta puolelta kuvattuna:

(Aika samanlaiselta näyttää, mutta laitan silti tähän.) Ikkunasta oli tarjolla liian vähän valoa, joten räväytin kaikki valot täbölle kuvauksen ajaksi. Värisävyt ovatkin sitten mitä sattuu.

Irma oli jättänyt ihanan kommentin, jossa hän sanoi tätä ”parhaimmaksi mitä on pitkään aikaan nähnyt”. Kyllä oli kannustava kommentti, mutta sitten rima nousi kauhean ylös – rupesin ajattelemaan, että mitä jos nyt sitten pilaan tämän. No hei, ihan älytön ajatushan se oli, rauhoituin siitä kyllä, mutta miten kuvaavaa: kun saa oikein yyberhienon kommentin, ei kuitenkaan osaa siitä ainoastaan nauttia! Voi että!

Meillä asuu kyllä yksi, joka osaa nauttia oikein:

Meillä oli tämän jälkeen lyhyt keskustelu, Kissa sanoi paikan kuuluvan sille, koska se oli siinä ensin. Minä kerroin tarvitsevani silityslautaa sen varsinaiseen tarkoitukseen ihan kohta. Se mutisi jotain ”varsinaisesta tarkoituksesta, joo joo” otti ja lähti. Tilkkublokkini olisivat ryppyisempiä, ellei se olisi lähtenyt.