tilkkutyöt ja jakamaton huomioni.
Hahhah! Jakamaton huomioni muka! Tämänhetkisistä keskeneräisistä tilkkutöistäni mikään ei saa jakamatonta huomiotani, vaan edistän välillä yhtä, välillä toista ja välillä kolmatta.
Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten.
Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin.
Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut.
Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin!
Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:
Jos haluan näistä järkevän kokoisen tilkkupeiton, leikkelen lisää isoja neliöitä, joista kokoan mielenkiintoisia tilkkublokkeja. Sitä varten pitäisi taas kerran käydä läpi kangasvarastoja ja noukkia sieltä sopivia vaaleita ja tummia paloja. Taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.
Lisäksi olen leikannut punaisia paloja leijuviin neliöihini – ompelin välillä mielenkiintoisia tilkkublokkeja ja sitten taas leikkasin kaksi tai kolme kangasta. Tällä kertaa silitin kankaat ennen palojen leikkaamista.
Töölön tilkkupajan Soile viestitti, että hänen mielestään tummat pikkuneliöt olivat liian mustat. Ehkä ne ovatkin! Ainakin, jos käytän samaa väriä myös vaaleimpien punaneliöiden kulmissa. Etsin esiin vaihtoehtoisen pikkuneliökankaan, joka näyttää tummalta verrattuna vaaleisiin punaisiin, mutta kenties erotu häiritsevän jyrkkänä.
Leijuvien neliöiden tilkkupinnassa haastavinta on sommitella värit ja sävyt sopivasti, enkä ole löytänyt siihen mitään kikka kuutosta. Varmaan sekin selviää, kun palat ovat kaikki käsillä (lue: olen jaksanut ja viitsinyt leikata ne kaikki).
Eilen oli lauteilla punainen palapelipeitto, mutta tänään olen ommellut viimeiset mielenkiintoiset tilkkublokit erästä, jonka leikkasin itselleni valmiiksi reilu viikko sitten.
Olin leikannut neliöitä myös isokuvioisesta, vaaleapohjaisesta kankaasta ja yllätyin, miten tummalta se näytti sopivasti kolmioiksi leikattuna. Onneksi yhdistelin sen riittävän tummiin kontrastikankaisiin.
Ohhoh! Nyt vasta huomaan, että olen ommellut ainakin kahteen blokkiin viimeiset kolmio-neliöpalat väärin. Jopas nyt jotakin! Niissä on sama ”vaalea” kangas eli tämä isokuvioinen, mutta eri tumma kangas. Ompelin blokkeja liukuhihnatekniikalla, joka tällä kertaa petti minut.
Blokit on jo välitasoitettu ja silitetty – en lähde niitä korjaamaan! Saavat olla väärin!
Tällainen on 48 mielenkiintoisen tilkkublokin pino:
Jos haluan näistä järkevän kokoisen tilkkupeiton, leikkelen lisää isoja neliöitä, joista kokoan mielenkiintoisia tilkkublokkeja. Sitä varten pitäisi taas kerran käydä läpi kangasvarastoja ja noukkia sieltä sopivia vaaleita ja tummia paloja. Taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.
Lisäksi olen leikannut punaisia paloja leijuviin neliöihini – ompelin välillä mielenkiintoisia tilkkublokkeja ja sitten taas leikkasin kaksi tai kolme kangasta. Tällä kertaa silitin kankaat ennen palojen leikkaamista.
Töölön tilkkupajan Soile viestitti, että hänen mielestään tummat pikkuneliöt olivat liian mustat. Ehkä ne ovatkin! Ainakin, jos käytän samaa väriä myös vaaleimpien punaneliöiden kulmissa. Etsin esiin vaihtoehtoisen pikkuneliökankaan, joka näyttää tummalta verrattuna vaaleisiin punaisiin, mutta kenties erotu häiritsevän jyrkkänä.
Leijuvien neliöiden tilkkupinnassa haastavinta on sommitella värit ja sävyt sopivasti, enkä ole löytänyt siihen mitään kikka kuutosta. Varmaan sekin selviää, kun palat ovat kaikki käsillä (lue: olen jaksanut ja viitsinyt leikata ne kaikki).
Kommentit