toukokuu !! liian pieni ja liian suuri.

Tilkunviilaajan toukokuun 2012 kalenterikuvassa on ”Näen violettia” –seinävaate, jonka tein ehdolle Finn Quilt ry:n näyttelykokoelmaan, johon piti tehdä violetti 50cm x 50cm työ.

Työni ei tullut hyväksytyksi kokoelmaan, mutta se pääsi näytteille pienimuotoisemmin eli ystävieni Maaren ja Juhan kesäpaikan vinttikamarin seinälle.

Vappuna piti olla paljon menossa ja ulkona, mutta ennätin sentään välillä ompelupöydän ääreen. Tein koevaatteita, joita epätoivoa lähenevin tuntein sovittelin eilen illalla.  

Aivan liian pieni

Toteutin Suuresta Käsityö –lehdestä huomaamani pikkumekon Burberry-vaikutteisesta kankaasta, joka minulla on ollut varastossa iät ja ajat. Olisi ollut aika kivaa, jos mekosta olisi tullutkin yllättäen kunnollinen. Huomasin kuitenkin jo vetoketjua ommellessani, ettei työ tule onnistumaan pidettäväksi asti, sillä kangas jousti juuri siihen suuntaan, mihin ei olisi pitänyt. Vetoketjun kiinnitysommel sai reunan mutkittelemaan villisti.

Viimeisen niitin epäonnistumiseen löi se, etten pystynytkään kiinnittämään vetoketjua aikomallani tavalla piiloon, koska saumanvarani olivat niin kapeat (unohdin asian leikkuuvaiheessa). Minun olisi pitänyt ommella mekkoon joko piilovetoketju (joita ei ole varastossa) tai reilusti näkyviin jäävä keskitakavetoketju.

Toteutin mekosta siis sovituskappaleen, mikä olikin hyvä, sillä mekosta tulikin kau-he-an pieni! Valitsin minulle ennen sopineen koon enkä tarkistanut mittoja, vaikka lehti moneen otteeseen kehottaa niin tekemään. Sain mekon juuri ja juuri kiristetyksi ylleni.

Vetoketju menee sentään kiinni asti, mutta olin jo avannut sitä, kun muistin ottaa kuvaa. Yläosa on juuri epämiellyttävän ja epäpukevan tiukka, minkä huomaa hyvin noista piukeista poimuista. Muuten mekko näyttäisi istuvan aika kivasti, siinä on pukevan oloinen muoto (mitä makkaroilta sain selvän) ja mittasuhteet ovat hyvät. Vähän lyhyt se kyllä on.

Ehdottomasti isoimman yllätyksen koin hihojen kohdalla, ne ovat nimittäin aivan uskomattoman paljon liian pienet! Kai minulla sitten on paksut käsivarret, hohhoijaa. Ompelin oikean käden hihan kokeeksi kiinni mekkon ja vähänkään käsivartta taivuttaessani meinasi koko käden verenkierto tyrehtyä!

Näkyykö kuvasta, miten piukka tuo hiha on? Auts!

Mekkopalaset menevät johonkin uusiokäyttöön ja seuraava versio tehdään numeron isompi.  

Aivan liian suuri

Hauskana vastapainona piukealle mekolle oli Sew Serendipity –kirjan kaavan mukaan leikkaamani koehame, jonka vihdoinkin sain ommelluksi kokoon. Se oli ehkä 1,5 kokonumeroa liian iso ja pyöri päälläni!

Kuvasta näkyy, että olen ommellut ensin yhden saumaviivan, sitten toisen ja piirtänyt vielä kolmannen:

Hameessa oli seitsemän saumaa ja jokaisessa oli puoli senttiä ylimääräistä – lisäksi kavennan hametta vielä ylimääräisesti sivusaumoista. Ei onnistunut kerralla tämäkään vaatekappale! Onneksi tässä oli toiseen suuntaan heittoa. Olisin masentunut, jos tämäkin olisi ollut piukea.

Minua pitempään seuranneet lukijat saattavat muistaa, että koehameen kangas on samaa kamalaa, mistä aiemmin tein epäonnistuneen jakkukokeilun. Silloinkin oli kyseessä Sew Serendipity -kaava. Varmaan kaavat ovat hyvät, mutten vain osaa valita itselleni sopivinta kokoa.