tositilkkuilua.
Sain tilkkupintaidean, jossa käyttäisin sekä jäännöspaloja että isompia paloja. Jäännöspaloja kuluisi jonkun verran, mutta pinta syntyisi nopeammin kuin pienistä tilkuista kokoamalla.
Valmista blokkia ei ole vielä, mutta ehkä lähtötilanne kiinnostaa.
Otin sinisiä jäännöspaloja ja ompelin niitä yhteen:
Ompelin myös punaisia jäännöspaloja yhteen:
Sekavista paloista rakentuu siistejä rivejä, kun palat leikkaa noin 5cm – 5,5cm korkeiksi suorakaiteiksi. (Tasoitan pötköt tasan 5cm korkeiksi, joten leikkaan tässä vaiheessa paloihin vähän ylimääräistä korkeutta.) Suorakaiteiden pituudella ei ole väliä, vain korkeus ratkaisee. Sitten suorakaiteet ommellaan tietyn mittaisiksi pötköiksi. Tässä tavoittelen noin 25cm leveyttä:
Osa pötköistä on vielä vajaamittaisia, ja pötköjä tarvitaan tietysti lisää. Näistä kuitenkin syntyy muutama kokeilublokki. Tiedä sitten, vaikka saisin tehdyksi tästä tilkkutyöohjeen tapaisen!
Tämä ei ole yhtä iso, mutta siellä oli lukuisia yllätyksiä. Löysin esimerkiksi tällaisen palapinnan:
Jaa-a, en muista, mistä työstä tämäkin on jäänyt tähteeksi. Palan ympärille voisi pienin ponnistuksin kehittää vaikka pienen vetoketjupussukan.
Entä tämä pala sitten:
Pieni sydän, jonka olen toteuttanut paper-piecing-tekniikalla. Tiedän, ettei pala ollut menossa tiettyyn työhön, mutta taisin ajatella tekeväni näitä lisääkin. Yksin on jäänyt! Tekisin hyvän työn, jos ompelisin tästäkin pussukan tai tilkkulaukun.
Ihmeellistä, että tällainenkin on jäänyt kesken:
Olen ollut tekemässä lasinalusia. Miksi ihmeessä olen jättänyt yhden kesken?
Tämä tilkkupinta taas oli melkein unohtunut:
Ensin en keksinyt, miksi olen ommellut moisen sateenkaaren, mutta palautui se sentään mieleeni.
Ompelin Tyttärelle jouluksi 2008 värikynäpussin, ja värikäs palanen on jäänyt siitä tähteeksi. Ostin puuvärisetin ja etsin jokaiselle kynälle sopivimman kangaspalan taustaksi. Ompelin palat värijärjestykseen. Kynät tulivat omiin lokeroihinsa ja pussi käärittiin rullalle. Ohje oli Last-minute Patchwork and Quilted Gifts -kirjasta (tekijät Joelle Hoverson ja Anna Williams).
Vaikka minulla on jonkun verran kankaita varastossa, tunnustan jälleen retkahtaneeni kangasihanuuksiin. Tein asiaa Eurokankaaseen – piti ostaa 50cm x 50cm sisätyyny Tyttärelle ostamaani tyynynpäälliseen. Tällä oli muka kiire, mutta taustalla vaikutti halu päästä hivelemään kankaita ja tarkistamaan käsityöpuuvillalaarin tarjontaa.
Vasemmanpuoleiset kaksi kangasta ovat laarista ja loput tuskallisen kalliilta Amy Butler -kangaspakoilta: Mutta aah, niin ihanat.
Eilen käytin melkoisen pitkän tuokion siksakkaamalla palojen reunoja, että saan pestyksi ne.
Tilkkuystäväni Milja eli Kvilttaaja on pohtinut, miten mahtaa uudella taittelusysteemillä järjestelemieni kankaiden silittäminen onnistua, kun pelkän pakkataitteen silittäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Pesin vaaleimman näistä viimeisimmistä ostokankaista, Soilen antaman kissakankaan sekä Tilkkutarhasta hiljattain ostamani vaaleat kankaat eilen uudella koneellamme. Palat olivat pesun jäljiltä erittäin yleisryppyisiä, mutten havainnut niissä enää keskitaitetta. Ehkä keskitaitteen saa helpoiten sileäksi pesemällä ja sitten teholinkoamalla kankaan? Jo pestyihin kankaisiin tämä vinkki ei tietysti oikein pure.
Valmista blokkia ei ole vielä, mutta ehkä lähtötilanne kiinnostaa.
Otin sinisiä jäännöspaloja ja ompelin niitä yhteen:
Ompelin myös punaisia jäännöspaloja yhteen:
Sekavista paloista rakentuu siistejä rivejä, kun palat leikkaa noin 5cm – 5,5cm korkeiksi suorakaiteiksi. (Tasoitan pötköt tasan 5cm korkeiksi, joten leikkaan tässä vaiheessa paloihin vähän ylimääräistä korkeutta.) Suorakaiteiden pituudella ei ole väliä, vain korkeus ratkaisee. Sitten suorakaiteet ommellaan tietyn mittaisiksi pötköiksi. Tässä tavoittelen noin 25cm leveyttä:
Osa pötköistä on vielä vajaamittaisia, ja pötköjä tarvitaan tietysti lisää. Näistä kuitenkin syntyy muutama kokeilublokki. Tiedä sitten, vaikka saisin tehdyksi tästä tilkkutyöohjeen tapaisen!
Tilkkulaatikko
Tyttären ja hänen ystävänsä siivousurakan jäljiltä tilkkuni ovat laatikoissa. Olen viime aikoina tutkinut ainoastaan laatikkoa numero 1, mutta eilen otin esiin laatikon numero 2:
Tämä ei ole yhtä iso, mutta siellä oli lukuisia yllätyksiä. Löysin esimerkiksi tällaisen palapinnan:
Jaa-a, en muista, mistä työstä tämäkin on jäänyt tähteeksi. Palan ympärille voisi pienin ponnistuksin kehittää vaikka pienen vetoketjupussukan.
Entä tämä pala sitten:
Pieni sydän, jonka olen toteuttanut paper-piecing-tekniikalla. Tiedän, ettei pala ollut menossa tiettyyn työhön, mutta taisin ajatella tekeväni näitä lisääkin. Yksin on jäänyt! Tekisin hyvän työn, jos ompelisin tästäkin pussukan tai tilkkulaukun.
Ihmeellistä, että tällainenkin on jäänyt kesken:
Olen ollut tekemässä lasinalusia. Miksi ihmeessä olen jättänyt yhden kesken?
Tämä tilkkupinta taas oli melkein unohtunut:
Ensin en keksinyt, miksi olen ommellut moisen sateenkaaren, mutta palautui se sentään mieleeni.
Ompelin Tyttärelle jouluksi 2008 värikynäpussin, ja värikäs palanen on jäänyt siitä tähteeksi. Ostin puuvärisetin ja etsin jokaiselle kynälle sopivimman kangaspalan taustaksi. Ompelin palat värijärjestykseen. Kynät tulivat omiin lokeroihinsa ja pussi käärittiin rullalle. Ohje oli Last-minute Patchwork and Quilted Gifts -kirjasta (tekijät Joelle Hoverson ja Anna Williams).
Kankaita!
Unohdin ihan mainita tilkkuystäväni Soilen (alias TööT) ihanasta tuliaisyllätyksestä minulle. Tämä kissakangas oli kuulemma juuri minulle sopiva:
Vaikka minulla on jonkun verran kankaita varastossa, tunnustan jälleen retkahtaneeni kangasihanuuksiin. Tein asiaa Eurokankaaseen – piti ostaa 50cm x 50cm sisätyyny Tyttärelle ostamaani tyynynpäälliseen. Tällä oli muka kiire, mutta taustalla vaikutti halu päästä hivelemään kankaita ja tarkistamaan käsityöpuuvillalaarin tarjontaa.
Vasemmanpuoleiset kaksi kangasta ovat laarista ja loput tuskallisen kalliilta Amy Butler -kangaspakoilta: Mutta aah, niin ihanat.
Eilen käytin melkoisen pitkän tuokion siksakkaamalla palojen reunoja, että saan pestyksi ne.
Tilkkuystäväni Milja eli Kvilttaaja on pohtinut, miten mahtaa uudella taittelusysteemillä järjestelemieni kankaiden silittäminen onnistua, kun pelkän pakkataitteen silittäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi.
Pesin vaaleimman näistä viimeisimmistä ostokankaista, Soilen antaman kissakankaan sekä Tilkkutarhasta hiljattain ostamani vaaleat kankaat eilen uudella koneellamme. Palat olivat pesun jäljiltä erittäin yleisryppyisiä, mutten havainnut niissä enää keskitaitetta. Ehkä keskitaitteen saa helpoiten sileäksi pesemällä ja sitten teholinkoamalla kankaan? Jo pestyihin kankaisiin tämä vinkki ei tietysti oikein pure.
Kommentit