syyrinki rulettaa
Joulunajan kunniaksi estotonta kehua Helsingin tilkkukilta Syyringistä. Kehuja voinee soveltaa lukuisiin muihinkin tilkkukiltoihin ja/tai yhteisöihin, jotka kokoontuvat tilkkuilun merkeissä.
Olen kuulunut Syyrinkiin useamman vuoden. Halusin ensin kokea, mitä tapaamisissa tehdään, sillä en oikein osannut kuvitella niistä mitään. Jäin koukkuun heti ensimmäisessä kokouksessa.
Parasta kiltailloissa on tietysti se, että kaikki ovat kiinnostuneita tilkkuilusta. Kaikki ymmärtävät, miten joku kangas on vain pakko ostaa (vaikka kaapit ovat ennestään täynnä). Ja jokainen haluaa aina nähdä kaiken, mitä joku muu on tehnyt – heitä ei tarvitse suostutella katsomaan.
Sen lisäksi että itse saa kertoa, näyttää ja jakaa tuntojaan, kiltailloissa kuulee muiden tilkkutekemisistä ja näkee heidän luomuksiaan. Show and Tell -osuus on kiltailloissa yleensä parasta. Toisinaan kiltalaisilla on mukana kuvia näyttelyistä, joissa he ovat käyneet. Taas näkee lisää ja vielä erilaisempia tilkkutöitä.
Olen päässyt kiltailloissa myös oppimaan uutta ihan käytännössä. Ehkä hyödyllisin, tai ainakin eniten tarvitsemani oppi olivat Martan kassin sangat, mutta paljon muutakin uutta olen oppinut. Syyrinki on järjestänyt kiltalaisille ihan kursseja, joissa on ollut joko ulkopuolisia tai kiltalaisia opettajina. Olen opetellut sashiko-värjäystä, rasian tekemistä ja luovaa tilkkutyötä Maija Brummerin tyyliin.
Tässä syntyy kuusikulmainen rasia.
Parasta killassa? Kiltaystävät, joista en tuntenut ketään, kun ensimmäisen kerran osallisuin kiltailtaan, mutta jotka ovat minulle hyvin tärkeitä tänään. Yhteisen harrastuksen voima on mahtava.
Mainitsemisen arvoista lienee vielä, että olen aloittanut torkkupeiton ompelemisen. Toistaiseksi olen yhdistellyt aiemmin leikkaamiani (enimmäkseen) violetteja, viininpunaisia ja harmaita paloja 3x3-ruuduiksi.
Olen kuulunut Syyrinkiin useamman vuoden. Halusin ensin kokea, mitä tapaamisissa tehdään, sillä en oikein osannut kuvitella niistä mitään. Jäin koukkuun heti ensimmäisessä kokouksessa.
Parasta kiltailloissa on tietysti se, että kaikki ovat kiinnostuneita tilkkuilusta. Kaikki ymmärtävät, miten joku kangas on vain pakko ostaa (vaikka kaapit ovat ennestään täynnä). Ja jokainen haluaa aina nähdä kaiken, mitä joku muu on tehnyt – heitä ei tarvitse suostutella katsomaan.
Sen lisäksi että itse saa kertoa, näyttää ja jakaa tuntojaan, kiltailloissa kuulee muiden tilkkutekemisistä ja näkee heidän luomuksiaan. Show and Tell -osuus on kiltailloissa yleensä parasta. Toisinaan kiltalaisilla on mukana kuvia näyttelyistä, joissa he ovat käyneet. Taas näkee lisää ja vielä erilaisempia tilkkutöitä.
Olen päässyt kiltailloissa myös oppimaan uutta ihan käytännössä. Ehkä hyödyllisin, tai ainakin eniten tarvitsemani oppi olivat Martan kassin sangat, mutta paljon muutakin uutta olen oppinut. Syyrinki on järjestänyt kiltalaisille ihan kursseja, joissa on ollut joko ulkopuolisia tai kiltalaisia opettajina. Olen opetellut sashiko-värjäystä, rasian tekemistä ja luovaa tilkkutyötä Maija Brummerin tyyliin.
Tässä syntyy kuusikulmainen rasia.
Parasta killassa? Kiltaystävät, joista en tuntenut ketään, kun ensimmäisen kerran osallisuin kiltailtaan, mutta jotka ovat minulle hyvin tärkeitä tänään. Yhteisen harrastuksen voima on mahtava.
Mainitsemisen arvoista lienee vielä, että olen aloittanut torkkupeiton ompelemisen. Toistaiseksi olen yhdistellyt aiemmin leikkaamiani (enimmäkseen) violetteja, viininpunaisia ja harmaita paloja 3x3-ruuduiksi.
Kommentit