Tilkunviilaaja

Esittelin uusimpaan pussukkaan tekemiäni tikkauksia jo aikaisemmin ja nyt olen saanut pussukan kootuksi. Tässä se on: Keltaisen kissan farkkukesä –pussukka. Mutkittelevat tikkaukset eivät oikein erotu farkkukankaasta tässä kuvassa, mutta tässä seuraavassa ne näkyvät paljon paremmin: Samalla periaatteella toteuttamani tikkaukset erottuvat myös ysärikukikkaalta pohjalta: Uusin pussukka on aika pieni: 19cm leveä ylhäältä 12.5cm korkea pohjan leveys 6.5cm Olin päättänyt käyttää mini-mini-pientä tarjousvetoketjua, mutta se oli vain noin 12cm pitkä. Ompelinkin sen kumpaankin päähän vähän jatkokangasta. Lyhyistä lyhin, jatkettu vetoketju avoinna: Vetoketju kiinni: Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt ommella kangaskappale lähemmäs ketjun vetopäätä. Nyt vetopään ja kangaskappaleen väliin jää omituinen reikä. No, ei voi mitään. Voin tarvittaessa mainostaa pussukkaa vaikka että siinä on uniikki kurkistusaukko. Pussukka ja sen kaveri: Hyvää joulunodotu

Ompelin pussukan Töölön Tilkkupajassa Soilen käyttööni antamista kangastilkuista. Koska vieraiden tilkkujen käyttäminen oli niin ihanaa, annoin tietenkin tälle pussukalle nimeksi Ihanuus. Tytär jo mainitsi tykkäävänsä tästä tosissaan, mutta pidän Ihanuus-pussukan itse. Kerrankin suutarilla on kengät. Strategiset mitat: 26cm - pussukan leveys yläreunasta  17,5cm - pussukan korkeus  9cm - pohjan leveys.  Toinen puoli näyttää tällaiselta: Ompelin pussukkaan sisätaskun. Käytin taskukappaleeseen vuoriin valitsemaani kangasta ja lisäksi toiseen pussukkaan valitsemaani vuorikangasta. Taskua leikatessani en huomannut, etteivät rivit menneet ihan suoraan verrattuna taskun reunaan. Ei näyttäisi kauheasti haittaavan. Anteeksi kummallisen värinen kuva. En saanut värejä millään säätymään lähellekään normaalia. Vinkki: Leikkaan taskukappaleet yleensä toisesta reunastaan suorakulmaiseksi ja toisen reunan niin, että yläreuna onkin vähän leveämpi. Kun ompelen taskun vuori

Koneessani on valmiiksi ohjelmoituna niin sanottu tilkkutyötikki eli aaltoileva tikkaus. Kokeilin sitä velvollisuudentuntoisesti useampaankin tilkkutyöhöni, mutta olin siihen aina tyytymätön. Ensiksikin, valmiiksi koneeseen määritelty tikkaus on liian lyhyttä tikkiä. En pidä lyhyestä tikistä tilkkutöissäni, minusta se näyttää kuin en olisi oikein osannut. Osasin tietysti pidentää ompeleet parin ensimmäisen pettymyksen jälkeen, mutta en silti tajunnut ompeleen ideaa. Aaltoileva tikkaus näytti yksinään ihan tyhmältä. Huomasin heti, ettei toista täsmälleen samanlaista riviä mitenkään pystynyt tekemään ensimmäisen tikkauksen viereen. Kerran sitten päätin tikata isomman pinnan aaltoilevalla valmistikilläni välittämättä sen typeryydestä. Ensimmäinen rivi oli ookoo, mutta tylsä. Toinen rivi ei tietenkään aaltoillut samalla tavalla kuin ensimmäinen, eikä kolmaskaan rivi. Mutta kun olin tehnyt 20 riviä suunnilleen tasaisin välimatkoin, huomasin, että valmis tikkauspinta näyttikin kiv

Seuraa historiallinen katsaus. Olen kertonutkin jossain vaiheessa, että pääsin kunnolla tilkkulaukkujen vauhtiin, kun satuin ostamaan japanilaisen tilkkulaukkukirjan (Everyday bag for everybody - kirjassa ei kyllä ollut muuta englanninkielistä kuin nimi), jossa oli kunnon kuvaohjeet mittoineen ja jopa kaavat. Ompelin ensin muutaman laukun täysin jäännöskankaista. Ihan totta, löysin kellarin säilytyslaatikoista kankaita, jotka olivat jääneet yli 1990-luvulla ompelemistani paidoista ja muista ompeluksistani. Kasseista tuli kivan näköisiä ja vielä kivampia niistä rupesi tulemaan, kun lähdin soveltamaan niihin oikeita tilkkupintoja. Halusin päästä mahdollisimman helpolla, joten laukuissani ei ollut vetoketjua eikä edes nappikiinnitystä. (Sittemmin olen kuunnellut asiakkaitani. Pikkulaukussakin on hyvä olla edes nappi ja lenksu.) Tytär valitsi yhteen laukkuun kankaat, ja tein tällaisen kukallisen ruudullisen pikkulaukun: Tästä näkee, millainen laukun muotoiltu pohja on: La

Tilkunviilaajan joulukuun kalenterikuva: Toissa vuonna ompelin neljä kuusikuvioista tyynynpäällistä ja tajusin ottaa niistä yhteiskuvan lumisella penkillä, jolloin sain hyvän jouluaiheisen tilkkukuvan Tilkunviilaajan vuosikalenteriin 2012. Ensimmäisen kuusen ompelemisessa tein nolon virheen, kun ompelin vaaleat taustakangaskolmiot kuuseni ulkoreunoihin väärin päin, eli leveän reunan kuusen leveään reunaan kiinni. Toisella yrittämällä onnistuin kiinnittämään taustakangaskolmion oikein päin, mutta toisen taustakangaskolmion ompelin taas ensin väärin päin kuuseen. Olin aivan torvi. No seuraavissa kuusissa osasin olla varuillani, ne tuli ommeltua kerralla oikein. Tilkkukuusen koristeluidean sain sattumalta. Tässä postauksessa kerron, miten kuusenkoristeluidea syntyi. Tässä postauksessa kerron kuusikuviollisista tilkkutyynyistä vielä lisää.

Tilkkutöiden konetikkaus voi olla melkein millaista tahansa. Olen laiska vaihtamaan paininjalkaa (ja vartta) vapaata konetikkausta varten, joten tikkaan esimerkiksi pussukoihin tulevat tilkkupinnat yleensä suorin tai suorahkoin ompelein. Suoran ompeleen hauska variaatio on tällainen ympyrätikkaus: Kvilttaaja oli loihtinut omille tilkku- ja kangaspinnoilleen täydellisiä ympyröitä koneensa harppia käyttäen. Minulla ei ole harppia, mutta intouduin silti ompelemaan ikään kuin ympyröitä. Ohje: ympyrämäinen tikkaus koneella  Näin voit ommella ympyrämäisen sarjan ilman harppia ja ilman vapaata konetikkausta: Etsi pinnasta sopiva aloituskohta eli keskikohta ympyröillesi. Aloituskohta kannattaa suosiolla sijoittaa selvästi sivummalle, ei keskelle. (Koska ellet sitten ommellessa saakaan ympyrää osumaan ihan keskelle, se voi häiritä silmää.)  Piirrä liidulla tai häviävällä tussilla ompeleellesi alku. Mutta älä piirräkään ympyrää, vaan spiraali. Piirrä pari ensimmäistä, pienintä

Kitara-aiheinen tilkkutyö pitäisi saattaa valmiiksi asti, jotta sen voisi ripustaa seinälle (ja jotta se olisi valmis), mutta ei jaksa. Sen sijaan tein viikonloppuna jouluaiheisia lasinalusia ja Soilen kanssa Tilkkupajan ompeluseurassamme tekemieni kahden tilkkupinnan kaveriksi tällä viikolla neljä muuta pintaa. Ensimmäiseen pintaan valitsin inspiraatiokankaaksi viininpunasävyisen tilkun. Löysin myös 80-lukumaisen kankaanpalan ja pöydälleni kertyneestä kasasta vielä farkkutilkun. Muut kankaat tähän settiin löytyivät jäännöspalalaatikosta. Toiseen pintaan valitsin ensin kaksi ruskeaa tilkkua, jotka puolitin vinolla leikkausviivalla ja ompelin yhteen (pinnan tummimman ruskean vieressä olevat kuviotilkut). Tasoitin kummallisen muotoiseksi jääneet palat tummanruskealla palalla (jäänyt pöydälle kitaratyöstä) ja lähdin sitten kasvattamaan pintaa lasinalusia varten leikkaamallani kullanhohtoisella kaitaleella. Loput kankaat otin esiin jäännöspalalaatikosta ihan vain fiiliks