vihdoinkin valmista!

Vuosi on alkanut oudoissa merkeissä, sillä en ole saanut tuotantolinjaa toimimaan, eikä tehtaalta ole tullut valmista ulos peräti kahteen kuukauteen. Useimmiten olen saanut esitellä vuoden ensimmäistä teosta tammikuun ensimmäisinä päivinä!

Tunnelmana on silti ”ei määrä, vaan laatu”. Tätä kannatti vähän odottaakin! Vai mitä mieltä olette uusimmasta tilkkupeitostani, joka sai nimen Fantasiameri?

Ups! Anteeksi, teiltä piti tiedustella. Kissa on jo antanut hyväksyntänsä, kuten kuvasta näkyy.

Siis tässä näette koko peiton, tai ainakin melkein:

Ompelin peiton tosi nopeasti, sillä innostuin projektista. Sain idean Instagramin @rivergirlquilts ’iltä, joka kertoi löytäneensä tutoriaalin Blue Elephant Stitches -blogista. Suurensin ohjetta niin pituus- kuin leveyssuunnassakin, mutta muuten tein niin kuin hän neuvoi.

Tilkkupinta oli valmis näköjään tammikuun loppupuolella, ja sain sen parissa viikossa Töölön Tilkkupajan Soilelle tikattavaksi. Olin ajatellutkin pintaan aaltomaista tikkauskuviota, mutta silti yllätyin nähdessäni, miten paljon kauniimman tikkaus peitostani vielä teki. Efekti on hämmentävä: tasaisesti lattialla lepäävä peitto näyttää aaltoilevan:

Fantasiameri-tilkkupeittoni on kooltaan noin 206 cm x 223 cm.

Väliin yksi kuva ”kulisseista”. Isoa peittoa oli vaativa esitellä, vaikka pitelijä on pitkä mies.

Pohdin pitkään nimeä työlle. Kaikenlaisia väreihin ja spektreihin liittyviä nimiä vilahteli mielessä, mutta mikään ei tuntunut oikealta. Peitto virui lattialla tikattuna ja vieläpä tasoitettunakin, mutta keskeneräisenä, kun mietin nimeä. Ompelen nimilapun peittoon aina ennen kanttausta.

Sitten olin työpalaverissa, ja asiavaiheen jälkeen lyhyen jutustelun aikana tulin sanoneeksi, miten innoissani olin saatuani tikatun peiton takaisin. Hehkutin (miespuoliselle) työkaverille siitä, miten peitto näyttää maagisen kolmiulotteiselta tikkauksen ansiosta. Lähetin vielä hänelle palaverin jälkeen kuvankin työstä. Hän vastasi sähköpostitse ja kuvasi peittoa sanoin ”aaltoileva fantasiameri”. Siinä oli vihdoinkin nimi!

Ompelin Fantasiameri-tilkkupeiton pelkistä suorakaiteista, jotka olivat kooltaan 2,5 tuumaa x 3,5 tuumaa. Ompelin suorakaiteista sitten pitkiä pötköjä, joita tilkkupinnassa on 27 kappaletta. Valmis Fantasiameri on kooltaan noin 206 cm x 223 cm. Kaikki kankaat peiton takakangasta lukuunottamatta olivat varastoistani.

En tavoitellut täydellisen liukuvaa väritystä, vaan sijoitin joihinkin palkkeihin tahallani paloja ”vääriin” paikkoihin. Ajattelin, että ehkä silmällä olisi hauskemmin katseltavaa niin.

Valmistujaiskuvista sitä ei erota, mutta ompelin Fantasiameri-tilkkupeittoon vaihtuvavärisen reunakantin. Osasin asetella sen jopa niin, että tummimmat kanttikankaat sijoittuivat peiton tummaan reunaan. Kuvassa tosin näkyy tummaan reunaan myös osunutta, vaaleampaa osuutta.

Vielä yksi kuva, jossa oksien varjot piirtyvät hienosti Fantasiameri-peiton vaaleille osuuksille:

Seuraavana valmistumisvuorossa on tätä aiemmin, jo viime vuoden puolella tikkauttamani Supernova-tilkkublokkeihin perustuva työ. Valmistumista on viivästänyt vaikeus keksiä sille sopiva nimi, mutta vihdoin eilen sain mielikuvituksestani puserrettua jotain muuta kuin ilotulitusta tai väri-ilottelua.

Olen myös päättänyt, ettei seuraavassa uudessa peittoprojektissani ole kaikkia värejä, vaan vain kahta (no, ehkä lopulta kuitenkin viittä tai kuutta) plus neutraalia/neutraaleja. Minulla on ideakin jo! Kohta rupean taas leikkuroimaan, jihuu!