viivasuoraa.
Olen pariin otteeseen ihastellut Angela Waltersin kätevyyttä viivoittimen kanssa. Hän tempaisee esiin kaareva- tai suorareunaisen viivaimen ja pistelee menemään. Lopputuloksena hienoja ja tasaisia kuvioita.
Angelan viivaimet ovat erityispaksuja, jotta ne eivät vahingossakaan sujahda koneen tikkauspaininjalan alle. Koska en ole himotikkaaja, en ole ajatellutkaan hankkia tikkausviivaimia! Keksin kuitenkin toissapäivänä, miten minä voin liittyä viivaintikkaajien joukkoon.
Asetan pienen tuumaviivoittimen paininjalan viereen. Siis tavallisen ompelupaininjalan viereen. Otan suunnan pisteestä, johon tikkauksen pitää päätyä ja siirrän viivaimen paininjalan etäisyydelle tuosta pisteestä. Sitten ompelen paininjalka viivaimen reunaa pitkin.
Systeemi toimii mainiosti, kunhan pystyn pitämään viivainta suorassa ja liikkumatta (kuvaa ottaessani viivain pääsi lipsahtamaan vähän irti paininjalasta), ja kunhan tikattava kappale on pieni ja helppo käsitellä.
Merkkailin tilkkupintaani pisteitä aina sen mukaan, millaisen viivan ajattelin ommella, ja surruttelin menemään. Tikkaamani kuvio näkyy pinnan nurjalla puolella (eli vanupuolella) paremmin ja se on tällainen:
Tilkkupinnassa tikkaukset eivät erotu yhtä hyvin, mutta pääasia onkin, että pinta ON tikattu.
Pussukkahan tästä tulee, tietysti! Sen toinen puoli onkin aivan erilainen ja teen siihen vaatimattomammat tikkaukset. Lähdenkin nyt ompelemaan ne loppuun.
Angelan viivaimet ovat erityispaksuja, jotta ne eivät vahingossakaan sujahda koneen tikkauspaininjalan alle. Koska en ole himotikkaaja, en ole ajatellutkaan hankkia tikkausviivaimia! Keksin kuitenkin toissapäivänä, miten minä voin liittyä viivaintikkaajien joukkoon.
Asetan pienen tuumaviivoittimen paininjalan viereen. Siis tavallisen ompelupaininjalan viereen. Otan suunnan pisteestä, johon tikkauksen pitää päätyä ja siirrän viivaimen paininjalan etäisyydelle tuosta pisteestä. Sitten ompelen paininjalka viivaimen reunaa pitkin.
Systeemi toimii mainiosti, kunhan pystyn pitämään viivainta suorassa ja liikkumatta (kuvaa ottaessani viivain pääsi lipsahtamaan vähän irti paininjalasta), ja kunhan tikattava kappale on pieni ja helppo käsitellä.
Merkkailin tilkkupintaani pisteitä aina sen mukaan, millaisen viivan ajattelin ommella, ja surruttelin menemään. Tikkaamani kuvio näkyy pinnan nurjalla puolella (eli vanupuolella) paremmin ja se on tällainen:
Tilkkupinnassa tikkaukset eivät erotu yhtä hyvin, mutta pääasia onkin, että pinta ON tikattu.
Pussukkahan tästä tulee, tietysti! Sen toinen puoli onkin aivan erilainen ja teen siihen vaatimattomammat tikkaukset. Lähdenkin nyt ompelemaan ne loppuun.
Kommentit
xx