surkeimmat neuvot.
Olen ilokseni lukenut kommenteista, että monet teistä tykkäävät tavastani käyttää ja yhdistellä värejä. Tuntuu mahdottomalta antaa vinkkejä siihen, miten joku toinen voisi toisintaa värivalintani, joten lähden negatiivisen kautta. Tässä viisi surkeinta neuvoa, jotka liittyvät tilkkutöiden värien valitsemiseen – jos siis haluaa toteuttaa Tilkunviilaaja-tyyppisiä tilkkupintoja.
”Pitäydy saman tummuusasteen tilkuissa”.
Värikkäiden, scrap-tyyppisten tilkkutöiden perusmauste on juuri se, että työssä on vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita. Tilkkutyö kaipaa kontrasteja, jotta katseella on kiintopisteitä. Saman tummuusasteen tilkuista syntyy ehkä tyylikäs työ, mutta katse lipuu pysähtymättä tilkkupinnan poikki.
”Älä käytä pelkkiä kuviollisia tilkkuja”.
Olen kuullut tällaisenkin neuvon. On totta, että yksivärinen kangas voi tuoda kuviollisten tilkkujen lomaan sitä tärkeää kontrastia, mutta yksivärisiä kankaita ei todellakaan ole pakko käyttää jokaisessa tilkkutyössä.
Pelkkää hyvää –tilkkupeitossanikaan ei taida olla yhtään yksiväristä kangasta, eikä se silti kauempaa katsoen näytä liian kirjavalta. (Eihän?)
”Valkoinen tai musta toimii aina hyvänä kontrastina”.
Valkoinen tai musta välikaitale saattaa tuoda kaivatun särmän tai tarpeellisen ryhdin lattealta tuntuvaan tilkkupintaan, mutta ei aina. Joskus puhdas kalkinvalkoinen on liian kova ja musta liian tumma, ja luonnonvaalea/beige tai tumma harmaa toimisivat paljon valkoista tai mustaa paremmin.
”Isokuviolliset kankaat eivät toimi tilkkutöissä”.
On totta, etteivät isot kuviot mahdu pieneen tilkkuun, mutta isoista kuvioista leikatut palat voivat silti toimia erinomaisen hyvin. Jos haluaa isojen kuvioiden näkyvän kokonaisina, voi valita mallin, jossa osa paloista on suuria. Jos taas isokuvioinen kangas on alkanut kyllästyttää tai näyttää vanhahtavalta, se kannattaakin leikata pieniin paloihin!
”Suunnittele tilkkutyön värit ensin ja toteuta työ suunnitelmasi mukaisesti”.
Tämä voi olla oikeinkin hyvä neuvo, mutta sellainen, jota en pysty noudattamaan tai en haluakaan noudattaa. Minulle parempi vaihtoehto on sopia keskenäni värit, joita aion suosia – vaikkapa vihreä, violetti ja musta, kuten Kuusten kuiske –tilkkupeitossa. Samalla annan itselleni luvan nimetä kankaan violetiksi/vihreäksi, jos siinä esiintyy violettia/vihreää.
Nämä neuvot saattavat olla hyödyllisiä joillekin muille, mutta minulle ne olisivat surkeita. En pysty noudattamaan!
”Pitäydy saman tummuusasteen tilkuissa”.
Värikkäiden, scrap-tyyppisten tilkkutöiden perusmauste on juuri se, että työssä on vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita. Tilkkutyö kaipaa kontrasteja, jotta katseella on kiintopisteitä. Saman tummuusasteen tilkuista syntyy ehkä tyylikäs työ, mutta katse lipuu pysähtymättä tilkkupinnan poikki.
”Älä käytä pelkkiä kuviollisia tilkkuja”.
Olen kuullut tällaisenkin neuvon. On totta, että yksivärinen kangas voi tuoda kuviollisten tilkkujen lomaan sitä tärkeää kontrastia, mutta yksivärisiä kankaita ei todellakaan ole pakko käyttää jokaisessa tilkkutyössä.
Pelkkää hyvää –tilkkupeitossanikaan ei taida olla yhtään yksiväristä kangasta, eikä se silti kauempaa katsoen näytä liian kirjavalta. (Eihän?)
”Valkoinen tai musta toimii aina hyvänä kontrastina”.
Valkoinen tai musta välikaitale saattaa tuoda kaivatun särmän tai tarpeellisen ryhdin lattealta tuntuvaan tilkkupintaan, mutta ei aina. Joskus puhdas kalkinvalkoinen on liian kova ja musta liian tumma, ja luonnonvaalea/beige tai tumma harmaa toimisivat paljon valkoista tai mustaa paremmin.
”Isokuviolliset kankaat eivät toimi tilkkutöissä”.
On totta, etteivät isot kuviot mahdu pieneen tilkkuun, mutta isoista kuvioista leikatut palat voivat silti toimia erinomaisen hyvin. Jos haluaa isojen kuvioiden näkyvän kokonaisina, voi valita mallin, jossa osa paloista on suuria. Jos taas isokuvioinen kangas on alkanut kyllästyttää tai näyttää vanhahtavalta, se kannattaakin leikata pieniin paloihin!
”Suunnittele tilkkutyön värit ensin ja toteuta työ suunnitelmasi mukaisesti”.
Tämä voi olla oikeinkin hyvä neuvo, mutta sellainen, jota en pysty noudattamaan tai en haluakaan noudattaa. Minulle parempi vaihtoehto on sopia keskenäni värit, joita aion suosia – vaikkapa vihreä, violetti ja musta, kuten Kuusten kuiske –tilkkupeitossa. Samalla annan itselleni luvan nimetä kankaan violetiksi/vihreäksi, jos siinä esiintyy violettia/vihreää.
Nämä neuvot saattavat olla hyödyllisiä joillekin muille, mutta minulle ne olisivat surkeita. En pysty noudattamaan!
Kommentit
Työsi sellaisenaa puhuvat neuvoa käyttää muitakin kuin kuviollisia kankaita vastaan. Plussapeittosi kuviollinen pinta muuttuu silmissäni miltei yksivärisiksi (solid) pinnoiksi.
Valkoinen ja musta ovat kovia värejä. Aikaisemmin käytettiin paljon murrettuja värisävyjä ja niihin sopivia beigen sävyjä vaaleina kankaina.
Kuviokankaiden yhdisteleminen on taitolaji. Jotkut välttelevät isokuvioisia kankaita enemmän kuin pienikuvioisia.
Minäkin suunnittelen kovasti etukäteen, mutta loppujen lopuksi teen työni intuitiota noudattaen. Työni sommittelu ja väritys voivat muuttua hyvinkin paljon alkuperäisestä ideasta, ja hyvä niin. Haluan tehdä ainoastaan tilkkutöitä, joita rakastan. Siksi annan itselleni muuttaa mieltä kesken työn.
Paras idea, minkä olen saanut sinulta on käyttää jotakin "inhokkikangasta" piristämään muuten kovin ihkua kangasvalikoimaa. Minulla on paljon kankaita, jotka nykyään luokittelen inhokeiksi, sillä värisilmäni ja tilkkutyömieltymykseni ovat muuttuneet vuosien varrella. En kuitenkaan halua päästä kankaista eroon vaan rupean syöttämään niitä uusien kangashankintojen sekaan.