miksi leikkuri, ei sakset?

Tilkkutyöharrastusta aloittaessani mietin, miksi sijoittaisin silloin huomattavalta tuntuneen summan erikoistyökaluihin, jotka sopisivat vain tähän yhteen ompeluharrastukseen. En sijoittanutkaan, vaan tein ensimmäisen tilkkupeittoni ilman erikoistyökaluja. Ajattelinko, että työkalut olisivat paljon melua tyhjästä? Ehkä luulin, että kyseessä oli markkinointikikka, jolla myydään harrastajille turhaa tavaraa.

Avauduin harhaluuloistani ja ensimmäisen tilkkupeiton värkkäämisestä tässä postauksessani. Nyt tiedän paremmin. Leikkuualusta, pyöröleikkuri ja viivain ovat tilkkutyön tekijän parhaat ystävät.

Nopeaa. Mieti, kauanko menee mitata ja leikata esimerkiksi neljän sentin levyinen kaitale saksipelillä kankaan koko leveydeltä. Leikkurilla, vips vain!

Helppoa. Muutaman kaitaleen saksipelillä leikattuasi olet käsi kipeänä, tai ainakin melkein. Leikkurointi ei rasita ja se on maailman kätevintä.

Tarkkaa. Leikkurin terä kulkee viivaimen reunaa pitkin suoraan ja tarkasti. Saksilla leikatun kaitaleen reunassa voi olla pykää ja syvennystä.

Ainoa keino. En ryhtyisi tasoittamaan valmiiksi kokoamaani tilkkublokkia saksipelillä. Ehkä joku Saksikäsi-Edvard siihen pystyisi, mutta en minä. En myöskään osaa ommella niin auringontarkkoja blokkeja, ettei niitä pitäisi tasoitella ennen ompelemista isommaksi pinnaksi.

Tästä näkyy, etteivät tilkkublokkini reunat ole viivasuorat, vaan niitä on syytä tasoittaa. Voisiko reunan suoristaa saksimalla? Enpä usko.

Ruudutus paljastaa armotta blokkini vinot reunat. Jos lähtisin ompelemaan tällaisia suoristamattomia paloja toisiinsa, valmis tilkkupinta kupruilisi ikävästi.

Kivaa. Tämä on painavin syy! Koska leikkurointi on nopeaa, helppoa ja tarkkaa, se tekee koko harrastuksesta kivamman. Minun ei tarvitse käyttää aikaani turhaan tuhertamiseen, vaan voin keskittyä työhön, josta eniten pidän – sommitteluun, ompelemiseen ja väli- ja lopputulosten ihailemiseen!