vetoketjupussukka tilkuista.
Ompelin eilen valmiiksi melko vihreäsävyisen tilkkupussukan, johon olin kummallekin puolelle saanut tikatuksi krysanteemimaisen kukkasen. Helenan nimivinkkausta muunnellen annoin tälle nimen Puutarhassa. Olipa sopivaa, että otin pussukan valmistujaiskuvatkin puutarhassa.
Ensin pääsiäismäiseltä vaikuttava asetelma, pupuineen ja narsisseineen:
Sitten karummassa ympäristössä kuvattu otos, jossa tikkauskuvio näkyy oikein hyvin:
Puutarhassa-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
Vetoketjun huolittelevat kangaspalat ovat mielestäni aavistuksen liian pitkät. Silmämääräisesti kun sovitan, välillä tulee täydellinen tulos, mutta välillä vähän liian nafti ja välillä näin tuhlaavainen. Ihan ookoo kuitenkin!
Tässä kuvassa taskukappalekin vilkkuu vähän näkyvissä:
Tykkäsin tosi paljon kangaspalasta, josta ompelin tähän taskun. Koska se ei kuvassa näy ollenkaan edukseen, tässä ompeluaikainen kuva, jossa tasku on tosi edukseen:
Puutarhameininkiä on siis sisätaskussa asti.
Tällä kertaa tilkkupintaa napakoittaa tikkausvanun lisäksi palat froteeta. Hyvä ja toimiva vaihtoehto tämäkin, mutta ommellessa frotee lähdettää itsestään valtavan määrän puhjua. Ehkä puhju vähenisi, jos siksakkaisin froteen reunat? Toisaalta siitä tulisi työhön yksi lisävaihe. Joutilaat froteepalat ovat lisäksi aika vähissä nyt, eikä collegejerseytäkään näy missään. Täytyy tehdä etsintöjä uusiin kangaslaareihin. Olen melko varma, että minulla on vielä collegekankaita ja muita sopivia välikankaita jossain.
Kuvasta näette, että puutarhassamme kukoistaa monenlaisiarikkakasveja:
Tykkäsin krysanteemikuviosta tosi paljon ja nyt mietin, että kokeilen kyllä vielä, saisinko koneen tikkaamaan sellaista kuviota lankoja katkomatta!
Luulisi sentään, että kaikilla herkuilla varustettu Quilting Edition -ompelukoneeni selviäisi kunnialla vapaasta konetikkauksesta. Se vain on mystistä puuhaa! Olen pärjäillyt vapaan konetikkauksen parissa mainiostikin lankoja katkomatta, mutta nyt on jokin asia sen verran vinossa, että en onnistu. Alalangan sopivuus verrattuna tikkauslankaan? Lankarullatapin asento? Itse lankarulla? Langankiristykset? (En haluaisi ruveta niitä virittelemään, koskapa ne ovat oikein kohdallaan kaikessa muussa ompelemisessa.) Joku muu, mikä?
Kissaa eivät ompelumietteeni paina. Se tykkää Pelkkää hyvää –tilkkupeitostamme (vaikka se on nyt viihtynyt erinomaisesti myös housulaatikossani, voih sentään).
Ensin pääsiäismäiseltä vaikuttava asetelma, pupuineen ja narsisseineen:
Sitten karummassa ympäristössä kuvattu otos, jossa tikkauskuvio näkyy oikein hyvin:
Puutarhassa-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys ylhäältä noin 24 cm
- Korkeus noin 16,5 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm
- Kantolenksun ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta – jälleen Street-malliston pussukka.
Vetoketjun huolittelevat kangaspalat ovat mielestäni aavistuksen liian pitkät. Silmämääräisesti kun sovitan, välillä tulee täydellinen tulos, mutta välillä vähän liian nafti ja välillä näin tuhlaavainen. Ihan ookoo kuitenkin!
Tässä kuvassa taskukappalekin vilkkuu vähän näkyvissä:
Tykkäsin tosi paljon kangaspalasta, josta ompelin tähän taskun. Koska se ei kuvassa näy ollenkaan edukseen, tässä ompeluaikainen kuva, jossa tasku on tosi edukseen:
Puutarhameininkiä on siis sisätaskussa asti.
Tällä kertaa tilkkupintaa napakoittaa tikkausvanun lisäksi palat froteeta. Hyvä ja toimiva vaihtoehto tämäkin, mutta ommellessa frotee lähdettää itsestään valtavan määrän puhjua. Ehkä puhju vähenisi, jos siksakkaisin froteen reunat? Toisaalta siitä tulisi työhön yksi lisävaihe. Joutilaat froteepalat ovat lisäksi aika vähissä nyt, eikä collegejerseytäkään näy missään. Täytyy tehdä etsintöjä uusiin kangaslaareihin. Olen melko varma, että minulla on vielä collegekankaita ja muita sopivia välikankaita jossain.
Kuvasta näette, että puutarhassamme kukoistaa monenlaisia
Tykkäsin krysanteemikuviosta tosi paljon ja nyt mietin, että kokeilen kyllä vielä, saisinko koneen tikkaamaan sellaista kuviota lankoja katkomatta!
Luulisi sentään, että kaikilla herkuilla varustettu Quilting Edition -ompelukoneeni selviäisi kunnialla vapaasta konetikkauksesta. Se vain on mystistä puuhaa! Olen pärjäillyt vapaan konetikkauksen parissa mainiostikin lankoja katkomatta, mutta nyt on jokin asia sen verran vinossa, että en onnistu. Alalangan sopivuus verrattuna tikkauslankaan? Lankarullatapin asento? Itse lankarulla? Langankiristykset? (En haluaisi ruveta niitä virittelemään, koskapa ne ovat oikein kohdallaan kaikessa muussa ompelemisessa.) Joku muu, mikä?
Kissaa eivät ompelumietteeni paina. Se tykkää Pelkkää hyvää –tilkkupeitostamme (vaikka se on nyt viihtynyt erinomaisesti myös housulaatikossani, voih sentään).
Kommentit