nopean tilkkupinnan salaisuus.

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten.

Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten.

Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla.

Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa:

(Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.)

Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa tilkkupinnat!

Keksin tällaisen toisinnon valeympyrätikkauksestani, eli ompelinkin kaksi spiraalia, jotka liitin yhteen. Ei hassumpi!

On kuin olisin heittänyt veteen kaksi pikkukiveä vierekkäin.

Tikkaamiseen meni varmaan kaksi kertaa niin kauan kuin tilkkupintojen kokoamiseen. Kylläpä olin nopea ompelemaan tilkkupinnat! Haha.

Toinen poseerauskuva vetoketjun kanssa on sentään terävä:

Huomasin ajoissa, että kaksi edellistä yritelmäkuvaa tilanteesta olivat sumeita ja tajusin ajoissa vakauttaa kättäni. Siis ennen kuin on liian myöhäistä ottaa kuvaa tästä vaiheesta!

Vetoketju löytyi mystisestä pussista, jonka puolestaan löysin kaapista. Siitä, missä säilytän nappeja ja vetoketjuja. Olin luullut, että noin 25-senttiset vetoketjut ovat vähissä, mutta ehei – pussissa oli nätin värisiä ketjuja ainakin viisi. En lainkaan muista, mistä ne ovat / pussi on peräisin.