tilkkupinta jatkuu.

Tilkkupeittorintamalla aitausmaisesti kuvioidun tilkkutyön isontaminen on edennyt hyvin, ja tilkkupinta on nyt valmis. Vielä kun teen peitteeseen taustakappaleen, voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.

Lattialla näyttää kuin reunakaitaleet olisivat aivan löpröt. Toivottavasti kaitaleet suostuvat lopulta asettumaan suoriksi, jotta tikkaus onnistuu ongelmitta kuten aikaisempien töittenikin on onnistunut!

Kun aitausmainen keskiosa oli valmis, huomasin, että se tarvitsi enemmän jatketta pituus- kuin leveyssuunnassa. Ensiksi ompelin pintaan vaaleat, kapeat reunukset, koska kuviossa oli sellaiset muuallakin. Sitten työ jäi kesken, kun en keksinyt, millaista lisäreunusta tekisin. Varmaan minulla oli joku idea, mutta unohdin kaiken, ja tilkkupinnan tullessa taas kerran jostain kasasta näkyviin sain uuden ajatuksen, eli tilkkuneliöt kehysten ympäröiminä.

Päätin käyttää pinnan alareunassa tummaa ja yläreunassa vaaleaa kangasta kaitaleina – neliöt saisivat olla samoja ja samankaltaisia kankaita kuin aitauskappaleiden keskineliöt.

Yksi ilta meni käytännössä siihen, että hain esiin vihreät neliökankaat ja siniset kaitalekankaat. Leikkaamisen pariin pääsin vasta seuraavana päivänä.

Olin valinnut niin pienet kaitalekangaspalat, että ne kuluivat tähän kaikki. Näitä kaitalekankaita minulla ei siis enää ole. Outoa, että varasto hupenee.

Tilkkupinnan yläreuna vähän lähempää:

Alareuna lähempää:

Taustakankaaksi valitsemani entinen keittiön verho on iso, mutta eipä vain ole tarpeeksi leveä käytettäväksi sellaisenaan. Koska joudun joka tapauksessa ompelemaan sauman, harkitsen nyt, että tekisin taustakappaleen puolelle jotain vähän saman tapaista tilkkua/blokkia kuin etupuolella. Hohhoijaa, viitsisikö sitä?

Soile Töölön Tilkkupajasta kertoi muuten vinkiksi, että erityisesti longarm-tikattavaksi toimitettavan tilkkutyön liitossaumat (lähinnä taustakappaleen puolella siis) kannattaisi ommella loivasti mutkittelevalla ompeleella, jotta saumassa olisi vähän joustoa. Aion noudattaa suositusta ja säätää mutkittelevan koneompeleeni tosi loivaksi. Saa sitten nähdä, onko tästä hyötyä tikkausvaiheessa!

Loivasti aaltoileva ommel toisaalta vaikuttaa järkevältä. Ompelen esimerkiksi joustaviin kankaisiin saumat aina kapealla siksakilla, ellen jaksa ottaa saumuria esiin.

Mieluinen Jäätelökesä 

Hip hei! Kummityttöni mieltyi Jäätelökesä-tilkkupeittoon ja antaa sille hyvän kodin! Hän olisi ottanut sen mukaansa jo nyt viikonloppuna, mutta haluan ensin näyttää peitteen syyrinkiläisille syyskauden avajaiskokouksen Show and Tell –osuudessa.

Kissan mielestä peitto olisi voinut jäädä meillekin:

Musta-valkoista 

Vetoketjulaukku valmistuu etanan vauhdilla! No olen sentään saanut leikatuksi tarvittavia lisäkappaleita:

Vetoketjulipareet olen jo silittänyt kaksinkerroin, ja musta vetoketjukin löytyi:

Saa nähdä, miten vetoketjun ompeleminen sujuu, kun lipare on koottu pienistä paloista. Mahtaako tulla siisti ommel?

Suunnittelen muuten jälleen uutta scrap-peitettä. Käyttäisin siinä 3,5cm leveitä kaitaleita ja olen jo selvittänyt, minkä kokoiset/pituiset jäännöspalat tarvitsen yhteen blokkiin. Johan tämä peite siis on melkein valmis! Yhtään kangasta vain en ole ottanut esiin, saati sitten ommellut tai edes leikannut kaitaleita.