Tilkunviilaaja

Leikkasin tosiaan suunnitelmieni mukaisesti lisää vihreitä osia geometrisiin tilkkublokkeihin. Vihreät olivat vaaleita ja keskivärisiä. Ehdin ommella muutaman keskipalan blokkiin: Hehkutin, että olen pysynyt suunnitelmassani käyttää vain violettia ja vihreää enkä ole sortunut käyttämään pinkkiä violetin korvikkeena. Pinkiltä vain ei voi välttyä kokonaan! Sitä on yhdessä vihreässä kankaassa, kuten kuvasta näkyy. Kuvassa näkyy kaksi uutta violettia kangasta (tummin, ja sireenikuosinen), jotka ostin viime viikonlopun Käden Taidot –messuilta. Olin päättänyt käyttäytyä hillitysti ja ostaa korkeintaan jotain violettia. Pysyin päätöksessäni! Tai no, ostin vielä kolmannen kangaspalan, joka oli lähinnä turkoosisävyinen, mutta eiköhän senkin hätätilassa voi luokitella violetiksi?!

Sain ensimmäisen jättierän (28 kpl) geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi eilen alkuillasta ja minun piti ruveta leikkaamaan lisää vihreitä osia (ja myös violetteja osia). Tarkastelin, pitäisikö valita tummaa, vaaleaa vai keskiväristä vihreää: Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä. Tummimmat vihreät eivät näyttäneet aivan yhtä kivoilta blokkeina kuin nuo muut. Hyvänen aika, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että myös tästä tilkkupinnasta on tulossa ”nopeasti valmistuva”! Haha, edellinen ”nopeasti valmistunut” tilkkupeittoni oli Keisarinna Ramandu, ja se tulikin valmiiksi ihan vajaassa vuodessa.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo: Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee! Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja. Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni. Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa? Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäis

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita. Marraskuussa 2009  Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin. Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus. Marraskuussa 2010  Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa. En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia. Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja: Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta. Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on. Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija. Ompelin kuvan oikeanpuolei

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita! Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”: Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria. Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni. Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin. Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä,

Valtakunnallisen tilkkutyökilpailun teemana vuonna 2013 oli ”Tilkkutanssit”. Minulla ei ollut teemaan liittyvää ideaa koko alkuvuonna, mutta syyskuun alussa yhtäkkiä mieleeni putkahti idea. Keksin, että askelmerkinnät voisivat kuvata tanssimista. En joutuisi tekemään esittävää työtä, mutta tanssi olisi silti selkeästi mukana. Pari päivää aiemmin olin nähnyt kuvan tilkkutyöstä, jossa oli vuorotellen kirjavia paloja ja valkoisia kaitaleita, ja päätin ympäröidä tanssiaskelet niin. Kilpailun viimeiseen postituspäivään tuntui olevan runsaasti aikaa, joten ryhdyin kaikessa rauhassa ompelupuuhaan. Tai siis aivan ensiksi kokosin kankaita, joista leikkaisin tilkkuja tanssiaskelten ympärille. Näin mielessäni iloisia, salsahenkisiä värejä. Sitten piirsin vähän: Leikkasin piirroksen perusteella sinisiä ja punaisia askelmerkkejä, jotka applikoin liimaharson avulla valkoiselle taustakankaalle. Ensimmäisestä kehyksestä tein vihertävän: Kehykset eivät saaneet olla tasaleveitä,