Tilkunviilaaja

Tilkkupussukan toisesta puolesta tuli aika lailla värikkäämpi kuin kirjainpuoli on, mutta on näissä samojakin kankaita. (Kirjainpuolen olen esitellyt edellisessä postauksessani.) Halusin käyttää vain käsillä olevia jäännöspaloja, en halunnut lähteä leikkaamaan uusia paloja. Siksi lopputulos on näin vaihtelevan värinen. Huomautan lisäksi, että pinta tulee näyttämään paremmalta, kunhan tasoitan kappaleen suorakaiteeksi. Epämääräisen muotoinen kooste ei koskaan ole erityisen edustava. Seuraava vaihe olisi pintojen tikkaaminen, jos haluan sen tehdä. Sitä mukaa tikattavan pussukkapinnan etu on, että tilkut kiinnittyvät vanuun (ja mahdolliseen välikerrokseen) samalla kun ne ommellaan yhteen, mutta näkyviä tikkauksia pintaan ei tietenkään muodostu. Jään pohtimaan asiaa. Ehkä haluaisinkin tälle toiselle puolelle vähän jotain tikkauskuvioita…

Tein taannoiseen Tilkkulehteen jutun erilaisesta koneella kirjotusta kirjaimesta. Juttua varten tein mallikuvion eli t-kirjaimen. Se osui tässä käteeni ja ajattelin, että kokoan sen ympärille tilkkupinnan. Piirsin ensin häviävällä tussilla jonkunlaiset kehykset kuvion ympärille. Halusin varmistaa, että kuvion ympärille jäisi tyhjää tilaa. Minulla on ompelupöydän sivulla pieni käsivarasto tilkkuja ja jäännöspaloja – kerään sen ensin tupaten täyteen ja tyhjennän vasta pakon edessä ne jäännöspalalaatikoihin. Otin käsivaraston esiin (aika iso kasa siinä oli) ja kokeilin, miltä tummat kaitaleet näyttäisivät t-kirjaimen ympärillä. Näyttivät kivoilta, joten ompelin ne kiinni. Tässä kokoan sitä mukaa tikattavaa vanutikattua pintaa. Pinnan yläpuolella näkyy myös 25-senttinen vetoketju, jonka avulla mittasin tarvittavan vanupalan koon. Ompelen tämän tietenkin samalla vetoketjupussukkaohjeella kuin aina. Pieni ompelurupeama lisää, ja tilkkupinta on melkein valmis. Enää yksi kaitale p

Raidallinen tilkkutyöni on nyt kehystetty. Löysin kuin löysinkin työn alareunaan sopivan tummaa sinistä kangasta. Vaalea sisäkehys rauhoittaa kirjavan keskiosan. Tummansininen ulompi kehys on minun mieleeni. Parempi kuin jos olisin valinnut mustan kehyksen. Yksi tummansinisistä kankaista oli sopivasti raidallinen, jolloin peitteessä on raitoja keskellä ja myös kehyksissä. Ihan kuin olisin harkinnut tämän! Oikeasti jouduin valitsemaan kankaista, joita minulla sattui olemaan tarpeeksi. Kuvasta saa pikkuisen käsitystä peiton yleisestä ulkonäöstä. Ihan kiva kirjava tilkkupeitto! Tikattuna se tietysti tulee olemaan kivampi – ei noin leprun ja ryppyisen näköinen.

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa. Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin! Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä: Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin! Tilkkulaukku käytössä Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä. Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Täs

Kirjoitin edellisessä postauksessani, miten valitsin raidalliseen tilkkutyöhöni sisemmän kehyksen värin. Olin päättänyt tehdä työhön tummansinisen ulomman kehyksen. Päätin lisäksi, että kehys olisi aika leveä – leikkaisin sitä varten 25cm leveät kaitaleet. Nyt rupesi kankaanmenekki olemaan sitä tasoa, että ennen leikkaamista ja ompelemista pitäisi laskeskella, kuinka pitkästi kangasta tarvitsen. En lainkaan pidä isojen pintojen mittaamisesta, kolmesta syystä. Isojen kankaiden levittäminen tasaisesti sommitteluseinälle makkarin lattialle on työlästä. Joudun usein tekemään lattialle tilaa, ennen kuin pääsen levittämään sinne mitään mitattavaksi. Lattialla mittaaminen on raskasta. Pystyn levittämään käteni kerralla vain noin 160cm, joten pidempää pituutta mitatessani joudun kyykkyasennossa siirtymään paikasta toiseen. Eikä mittanauhanikaan ole kuin 150cm pitkä. Olen kyllä tilannut Töölön Tilkkupajan Soilelta kolmemetrisen mittanauhan heti, kun sellaisia on saatavilla. No vali

Innostuin vihreän juoponpolku –tilkkutyön pitkälle edenneestä tilasta niin, että kaivoin esille toisenkin aika pitkälle asti valmistamani tilkkutyön. Ompelin näköjään kivat raidalliset tilkkublokkini tilkkupinnaksi jo huhtikuussa! Tilkkupinta oli koottuna noin 127cm x 173cm. Se tarvitsi ilmiselvästi kehykset, jotta sitä voisi valmiina kutsua tilkkupeitoksi! Koska tilkkutyöni on lievästi sanottuna kirjava, pohdin pitkään, minkä väriset kehykset siihen tekisin. Sommittteluseinälleni Makkarin lattialle levitettynä pinnasta ei saanut yleiskuvaa, joten näppäsin siitä kuvan kännykkäkameralla ja katselin sitä minikoossa. Erotin paljon selvemmin, että pinnassa on eniten sinistä. Olen pitänyt tummista kehyskaitaleista: esimerkiksi Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton musta ulkokehys oli onnistunut valinta. Ajattelin, että teen tähänkin tumman ulkokehyksen, mutta en mustaa, vaan tummansinisen. Silti halusin kirjavan pinnan ja tumman ulkokehyksen väliin kapeamman raidan. Minkä värin v

Vinoruutuisen tilkkutyöni kivoista vinoraitablokeista sain sivutuotteena aina kaksi pienehköä kolmio-neliötä. Olen niitä yhdistellyt erilaisiksi pinnoiksi, joista toivon jossain vaiheessa tekeväni jotain. Tämä kuvio on esiintynyt aiemmassa postauksessani: Pala lienee nyt sopivan kokoinen, jotta voin ommella siitä tilkkulaukun. Oikein muuta en keksi tästä tehdä, kun en ole innokas tyynynpäällisten tekijä. Toisessa postauksessa esittelin toista tilkkupintaa, johon myös käytin lentäviä hanhia. Pinta on nyt täydentynyt ja taitaa sekin olla sopivan kokoinen tilkkulaukun pala: Tilkkupinta on kyllä aika eri paria geometrisen kuvion kanssa! Toisaalta, näissä on samoja värejä ja muotoja, ja vaalea kangasta on paljon. Ehkä laukku on kivakin, jos puolet ovat toisistaan poikkeavan näköiset. Halusin vielä kokeilla yhtä lentävä hanhi –ideaa eli sellaista, jossa hanhet lentelevät vähän eri korkeuksilla: Vasta neljättä riviä kiinnittäessäni huomasin, että olisin hyvin voinut pan