vinhat yhdistelmät.
Uhosin aiemmassa postauksessani, että uusimman vetoketjupussukan vuorissa olisi to-del-la omaleimaiset väri- ja kuosiyhdistelmät. Millaisen luovan prosessin arvelette tuottaneen tällaiset vuorikappaleet? Luova prosessi oli seuraava: Vilkaisen hyllylle, johon olen koonnut mahdollisia samaan tilkkutyöhön tulevia kangasnyyttejä ja –paloja. Kas, siellä on sopivan vihreä kangas. ”No, en raaski käyttää tätä kokonaan, vaan vaikka … tuon verran” - riips [leikkaa leikkurilla]. ”Kas, tähän pöydälle on jäänyt traktorikuvioisen tilkkutyön taustakappaleesta pystyraidallista palaa. Oranssi sopii tähän. Ei sovi hyvin, mutta sopii. No nyt vihreä kangas riittää, kun ompelen väliin tämän palan. Lyhennän tätä vähän” – riips [leikkaa leikkurilla]. ”Pieni pala vihreää kangasta jäi. Ai, onko pöydällä tällaisiakin raitapaloja? Ompelenpa ne yhteen” – surrr [ompelee]. ”Ai hitsit, ei riitä korkeus. Mutta tätä katseenvangitsijakangastahan on aika leveä pala, sopivan pituinen tähän jatkoksi” – surrr