millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle?

Jos mietit ensimmäisen tilkkupeittosi ompelemista yksinkertaisista neliöistä, mieti vielä! On olemassa vielä helpompia malleja.

Tilkkuharrastusta aloittava lähtee tietenkin liikkeelle innostuttuaan jostain. Ehkä hän haluaa toteuttaa juuri tietyn mallin tai ommella työn käsillä olevista tilkuista tai tehdä tilkkutyön juuri tiettyyn tarkoitukseen. Silloin ei tietenkään ehdi eikä halua miettiä, mikä voisi helpottaa tekemistä – katse on tavoitteessa, ei prosessissa. Tilkkutyö pitää vain saada valmiiksi!

Näppärä ompelija voi hyvin onnistua heti ensimmäisessä työssään, vaikka se olisi kuinka vaativa. Siitä hän voi innostua lisää. Mutta voi käydä niin, että tilkkumatkaan tulee hankalan työn aikana mutkia, eikä innostus kanna niiden yli.

Millaisesta tilkkutyöstä ei kannattaisi aloittaa?

Ei kannattaisi aloittaa vaikeasta työstä – paitsi jos haluaa tarttua koviin haasteisiin. Helposti ommeltava tilkkutyö voi nimittäin myös näyttää upealta. Seuraavat ovat vaikean blokin (ja niin ollen myös vaikean tilkkutyön) tunnusmerkkejä:

• Blokissa on joko paljon saumoja, paljon saumoja, joiden pitää osua täsmälleen kohdakkain, tai molempia.
• Blokkikuviossa on keskelle saumaa osuvia kärkiä.
• Blokissa on pieniä osia, tai sen osat ovat merkillisen kokoisia, siis hankalia mitata (esimerkiksi puolen sentin tarkkuudella leikkaaminen voi olla haastavaa).
• Blokissa on kaarevia saumoja.

Olen koonnut esimerkiksi Matka maailman ympäri -tilkkupeittoni blokeista, joita ei ole erityisen helppo ommella. Niissä oli sekä kohdistettavia että kaarevia saumoja. Palat eivät olleet merkillisen kokoisia, mutta ne olivat merkillisen muotoisia. Kolme neljästä ehdosta siis täyttyi!

Yksinkertainen ei välttämättä ole helppotekoinen

Aloittelijalle tarjotaan usein ”yksinkertaista, neliön muotoisista tilkuista koottua mallia”. Se saattaa tulla aloittelijalle itselleenkin ensimmäisenä mieleen. Neliömäisiä paloja on tietenkin helppo leikata, mutta niiden ompeleminen pinnaksi on yllättävän vaikeaa. Jokaisen neliön pitäisi olla saman kokoinen, ja kaikki ne pitäisi osata yhdistää juuri saman levyisellä saumalla. Se ei ole helppoa!

En muista ommelleeni tilkkupeittoa pelkistä neliöpaloista, mutta olen koonnut useammankin peiton suorakaiteista. Esimerkkinä vaikka tilkkupinta, josta myöhemmin syntyi Fantasiameri-tilkkupeitto:

Olen nähnyt myös ohjeita, jotka neuvovat ompelemaan neliöt tilkkupinnan levyisiksi pötköiksi ja yhdistämään sitten pötköt pitkiltä sivuiltaan, kunnes tilkkupinta on koossa. Pitkän yhdistämissauman mitalla on kuitenkin lukuisia saumoja, joiden pitäisi osua kohdakkain. Sekään ei ole helppoa!

Neliötilkuista on teknisesti helpompi koota siisti pinta, jos neliöiden väliin ompelee välikaitaleet. Toki paloja yhdistäessä joutuu silloinkin kohdistamaan saumoja, mutta elleivät ne osu aivan kohdakkain, sitä ei huomaa!

Neliöt voi myös yhdistää vaikka neljän tai jopa yhdeksän blokeiksi, joiden väliin ompelee välikaitaleet. Esimerkiksi Talviomenoita-tilkkupeitto on ommeltu juuri niin:

Talviomenoita-tilkkupeitto olikin innostava projekti! Olin sitä ennen ommellut yhden tilkkupeiton, joka ei mielestäni onnistunut. Jätin tilkkutyöharrastuksen sen jälkeen hyllylle pitkäksi aikaa ja palasin tauolta vasta kokeilemaan yhdeksän pikkuneliön blokkeja ja välikaitaleita.

Neliöiden sijaan voi valita suorakaiteen, jonka mittasuhteet ovat 2:1. Leikkaat tilkkupintaan tarvitsemasi määrän suorakaiteita ja puolitat muutaman niistä. Kun kokoat tilkkupinnan leveyden mittaisia pötköjä, aloitat joka toisen rivin suorakaiteella ja joka toisen neliöllä. Tilkkupinnasta tulee rytmikäs – kuin tiiliseinä – mutta sen saumoja ei tarvitse kohdistaa, koska niiden ei ole tarkoitus osua kohdakkain.

Neliötilkkujen sijaan voit myös leikata leveähköjä kaitaleita, kaikki saman levyisiä. Niitä on leikkurin ja viivaimen kanssa nopeampi leikata kuin neliöitä. (Vielä vähemmällä vaivalla pääset, jos ostat valmiin kaitalepakkauksen.)

Sitten ompelet aina kaksi kaitaletta pitkiltä sivuilta yhteen ja silität sauman tummemman kankaan puolelle. Kun nyt mittaat syntyneen kaitaleparin korkeuden, osaat leikata siitä neliöitä.

Kaitaleparineliöt voit sommitella pinnaksi niin, että raidat kulkevat paloissa vuorotellen pystyyn ja vaakaan. Silloin sinun ei tarvitse kohdistaa saumoja. Toki joudut kohdistamaan ne jossain vaiheessa, mutta mahdolliset huojahtelut eivät erotu silmään.

Ja taas voit käyttää välikaitaleita, jotka piilottavat mahdolliset kohdistusvirheet näkymättömiin.

Kun nyt mainitsin kaitalepakkaukset:

Kankaiden valmistajat tuottavat myös valmiiksi leikattuja paketteja. Yleisimmin käytetään ehkä kaitalepaketteja tai jelly-roll-paketteja, joissa on nelisenkymmentä 2,5 tuuman levyistä kaitaletta, useimmiten pariakymmentä eri kangasta. Paketin kankaat on valittu valmiiksi toisiinsa sopiviksi, ja mukana on vaaleita, keskivärisiä ja tummia sävyjä. Helpoin – tai ainakin nopein – kaitalepakkauksesta toteutettava tilkkutyö on niin sanottu ”jelly-roll race” eli ”tilkkulasagne”.

Olen selittänyt tilkkulasagnen ideaa tässä blogikirjoituksessani. Netistä löytyy toki ohjeita ja videoita esimerkiksi hakusanalla ”jelly roll race”.

Tästä voit katsoa kuusi lisäideaa helpohkoihin tilkkutöihin, jotka voit rakentaa kaitaleista. (Suurimpaan osaan niistä tarvitset muita kankaita lisäksi.)

Millainen on helppo tilkkutyömalli?

Helpolla tilkkutyömallilla on kolme tunnusmerkkiä:

Yksinkertaiset palat. Helpoimmissa tilkkutöissä blokit kootaan yksinkertaisista paloista, kuten neliöistä ja suorakaiteista. Ne ovat helpoimmat leikata ja ommella, kun niiden reunat kulkevat langan ja loimen suuntaan. Vinoon leikatuista paloista kootut tilkkupinnat venyvät helposti.

Isommat palat. Valitse tilkkutyömalli, jonka blokit kootaan isommista paloista. Sellainen on nopeampi ommella kuin blokki, jossa on paljon pieniä paloja. Saumoja on vähemmän ja kohdistettavia saumoja myös.

Tasoitettavaksi suunniteltu blokki. Ellet ole maailman tarkin ompelija, arvostat tilkkublokkia, joka on lopuksi tarkoitus tasoittaa tietyn kokoiseksi. (Paitsi jos inhoat blokkien tasoittamista!)

Onko näyttävää tilkkutyömallia, joka olisi helppo ommella?

Tilkkutyöläiset ovat kehittäneet toinen toistaan kekseliäämpiä pikatekniikoita, joita soveltamalla voi loihtia näyttävän työn yllättävän helposti.

Hakusanoilla ”bento box quilt” tai ”mountain majesties quilt” löytyy kaksi helpohkoa pikatekniikkaa. Toteutin bento box -tekniikalla Keisarinna Ramandu -tilkkupeiton ja Valpas mieli -peiton. Jälkimmäisessä hyödynsin valmiiksi leikattuja kaitaleita. Mountain majesties -tekniikalla syntyi peitto ”On laaksoa, on kukkulaa”.

Kuvassa tilkkublokit, joista ompelin Keisarinna Ramandu -peiton:

Yksinkertainen tapa helpottaa tilkkutyötä

Olen kehottanut välttämään saumojen kohdistamista vaativia malleja, mutta pakkohan sitä on jossain vaiheessa tehdä. Helpotat sitä silittämällä saumanvarat sopivasti.

Ehkä inhoat silittämistä ja koet, että se on ylimääräinen, aikaa vievä vaihe? Silloin kannattaa suostutella itseä, sillä silittäminen voi loppupeleissä säästää aikaasi. Sileäasumaiset blokit kohdistuvat toisiinsa helpommin, ja joskus niiden kohdistaminen ei edes oikein onnistu, ellet ole silittänyt niitä.

Aina kun voit, silitä siis kohdistettavien saumojen saumanvarat toisessa palassa toiselle puolelle ja toisessa toiselle. Kun saumanvarat on silitetty keskenään eri suuntiin, saumat asettuvat lähes itsestään juuri sopivasti kohdakkain.

Kas, siinä! Muutama perusvinkki ensimmäistä tilkkupeittoa suunnittelevalle. Kannattaisiko sittenkin valita muu kuin yksinkertaisista neliöistä koottava malli?