puuma!
Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma.
Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”
Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.
Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota kohti pyrkisin. Ilman vakiomittoja minulla on vapaus!
Mallit ja kaavat siis sikseen! Improvisoin ja odotan aina jännityksellä, millainen mittasuhde millekin tuotteelle lopulta kehkeytyy.
Puuma-pussukan yksityiskohdista sen verran, että vetoketjun toisen pään siistivä lipare on todellakin siisti! Olen niiiin ylpeä siitä, että osasin tehdä näin sopivan ja hienon.
Valitettavasti kamera tykkäsi tarkentaa pussukan alakulmaan ja siisti lipareeni jäi vähän sumeaksi. Teidän on vain uskottava sanaani. Lipare on niin lähellä täydellistä kuin suinkin kehtaan väittää.
Onhan Puuma-pussukassa muutakin kivaa. Vuorikankaan tipukuviot osuivat juuri sopivaan kohtaan, ja lisäksi satuin kiinnittämään Tilkunviilaaja-merkin niin, että tiput näyttävät seuraavan sitä.
Vielä yksi asia, johon olen tyytyväinen. Muistin ottaa esiin Tilkunviilaaja-kyltin jo ulkokuvausten ajaksi!
Taas on topakasti itsekseen seisova vetoketjupussukka tässä. Se on Avoin-mallistoa, koska sen vetoketju avautuu ammolleen, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu.
Puuma-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
Mies oli hämmentävän kiinteästi mukana tilkkuaiheessa, sillä samalla istumalla hän kysäisi, pystyisinkö pitämään tekijät kankaissa, jos minulla olisi alaisena 50 henkeä, jotka ompelisivat tällaisia pussukoita.
Hän pohti tätä ilmeisesti siltä pohjalta, ettei täälläpäin juuri ole tilkkukangaskauppoja. Minä sen sijaan rupesin miettimään, miten kova homma olisi pilkkoa pitkiä kankaita tällaisiksi epämääräisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja sekoitella paloja sitten niin, ettei yhteen pussukkaan osuisi kovin monta palaa samaa kuosia.
Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleen, että ehkä ne 50 henkeä pysyisivät työn syrjässä, jos keräisin harrastajilta heidän ylimääräiset jäännöspalansa ja pussukat ommeltaisiin niistä. Olen kuullut, että ihmisillä on niitä yleensä aika tavalla enemmän kuin he itse ehtivät käyttää.
Mitä arvelette, monenko tilkkuharrastajan jäännöspaloja pitäisi kerätä 50 hengen pussukkatehtaan materiaaleiksi?
Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”
Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.
Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota kohti pyrkisin. Ilman vakiomittoja minulla on vapaus!
Mallit ja kaavat siis sikseen! Improvisoin ja odotan aina jännityksellä, millainen mittasuhde millekin tuotteelle lopulta kehkeytyy.
Puuma-pussukan yksityiskohdista sen verran, että vetoketjun toisen pään siistivä lipare on todellakin siisti! Olen niiiin ylpeä siitä, että osasin tehdä näin sopivan ja hienon.
Valitettavasti kamera tykkäsi tarkentaa pussukan alakulmaan ja siisti lipareeni jäi vähän sumeaksi. Teidän on vain uskottava sanaani. Lipare on niin lähellä täydellistä kuin suinkin kehtaan väittää.
Onhan Puuma-pussukassa muutakin kivaa. Vuorikankaan tipukuviot osuivat juuri sopivaan kohtaan, ja lisäksi satuin kiinnittämään Tilkunviilaaja-merkin niin, että tiput näyttävät seuraavan sitä.
Vielä yksi asia, johon olen tyytyväinen. Muistin ottaa esiin Tilkunviilaaja-kyltin jo ulkokuvausten ajaksi!
Taas on topakasti itsekseen seisova vetoketjupussukka tässä. Se on Avoin-mallistoa, koska sen vetoketju avautuu ammolleen, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu.
Puuma-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys ylhäältä noin 22 cm
- Korkeus noin 14 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm.
Mies oli hämmentävän kiinteästi mukana tilkkuaiheessa, sillä samalla istumalla hän kysäisi, pystyisinkö pitämään tekijät kankaissa, jos minulla olisi alaisena 50 henkeä, jotka ompelisivat tällaisia pussukoita.
Hän pohti tätä ilmeisesti siltä pohjalta, ettei täälläpäin juuri ole tilkkukangaskauppoja. Minä sen sijaan rupesin miettimään, miten kova homma olisi pilkkoa pitkiä kankaita tällaisiksi epämääräisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja sekoitella paloja sitten niin, ettei yhteen pussukkaan osuisi kovin monta palaa samaa kuosia.
Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleen, että ehkä ne 50 henkeä pysyisivät työn syrjässä, jos keräisin harrastajilta heidän ylimääräiset jäännöspalansa ja pussukat ommeltaisiin niistä. Olen kuullut, että ihmisillä on niitä yleensä aika tavalla enemmän kuin he itse ehtivät käyttää.
Mitä arvelette, monenko tilkkuharrastajan jäännöspaloja pitäisi kerätä 50 hengen pussukkatehtaan materiaaleiksi?
Kommentit