mitä tilkkukillassa tehdään?
Tilkkuyhdistykseen liittyessäni olin kiinnostunut vain yhdestä jäsenedusta: halusin käydä kiltailloissa. Samanmielinen seura on vain niin innostavaa ja kohottavaa!
Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.
Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.
Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.
Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.
Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.
Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.
Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.
Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:
Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.
Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.
Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:
Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:
Ja Lea.
Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...
Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.
Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!
Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailloissa on tehty kaikenlaista. Mainitsin pitäneeni äskettäin pussukanvalmistuskoulutusta (ja mainittakoon vielä, että kiltaillassa ompelevana osapuolena oli tilkkuystäväni Lea). Sitä edellisellä kerralla tilkkuystäväni Elle näytti, mitä kaikkea voi keksiä toteuttaa vesiliukoisen tukimateriaalin avulla. Meillä on tasaisin väliajoin myös kankaidenvaihtotori. Välillä olemme kilpailleet siitä, kuka pystyy tuomaan näytille kamalimman kankaan.
Viime kiltaillassa pääsimme kahteen eri tunnelmaan. Ensiksikin meillä oli vieras, Colleen Harvey Yhdysvaltojen Coloradosta. Hän kertoi omasta killastaan, joka kokoontuu kerran kuussa ja toteuttaa joka kerta tilkkutyöhaasteen. Hän kertoi myös omasta tilkkuilukokemuksestaan, jota oli kertynyt 30 vuoden ajalta. Ja hän näytti muutaman tekemänsä tilkkutyön.
Tämän Colleenin ompeleman työn nimenä oli kyseisen pöllön lajinimi, jota en muistanut ottaa talteen.
Colleen oli toteuttanut työn vastauksena haasteeseen, jonka teemana oli ovi. Hän ei halunnut tehdä tavanomaista ovikuvaa, vaan mietti oven olemusta ja päätyi omaan tulkintaansa. Pöllön pesäkolon aukko on sen ovi.
Hän oli tuonut mukaan myös State Fair –tapahtuman tilkkutyökilpailuun tekemänsä työn. Työn teemana olivat mehiläiset.
Colleen toteutti Bee-Yootiful -nimisen työnsä ja pakkasi sen matkaan kera osallistumismaksun, joka oli viisi dollaria.
Tapahtuman jälkeen kilpailun järjestäjä soitti hänelle ja pahoitteli tapahtunutta virhettä. Jostain syystä työ ei vain ollut päätynyt kilpailuun mukaan! (Olen sitä mieltä, että tämä olisi varmasti voittanut palkinnon.) Colleen sai toki osallistumismaksun takaisin, mutta työ jäi tosiaan arvioimatta ja arvostelematta.
Lähempää katsottuna Colleenin tilkkumehiläinen oli aidon oloisesti pörröinen:
Colleen osasi Syyringin kiltailtaan, sillä hän oli ennen Helsingin-matkaansa tehnyt tilkkututkimusta googlettamalla. Sitä kautta hän löysi Syyringin sähköpostiosoitteen ja osasi lähettää meille kyselyn. Meillä sattui juuri hänen matkansa aikana olemaan kiltailta, joten kutsuimme hänet mukaan.
Kiltaillassa tehtiin muutakin kuin tutustuttiin mielenkiintoiseen ja taitavaan, amerikkalaiseen tilkkuharrastajaan. Soile opetti meille, miten toteutetaan pieni taskumainen pussukka verrattoman nokkelalla tavalla. Hän oli taas oppinut tämän eräältä saksalaiselta asiakkaaltaan.
Lopputuloksena syntyy tällainen pussukka:
Kädet ompelivat koepussukoita innokkaina. Anneli:
Ja Lea.
Pussukka oli niin pieni, että käsin ommellenkin se syntyi noin 15 minuutissa. Ehkä joku oikein vikkeläsorminen sai pussukan valmiiksi lyhyemmässä ajassa...
Valitettavasti en voi jakaa valmistusohjetta (vielä), sillä en ehtinyt ottaa sitä talteen. Olin lisäksi unohtanut, että pussukkaa varten olisi pitänyt ottaa mukaan pienet palat kangasta. Katsoin kyllä opetusta ja menetelmä vaikutti nokkelan ovelalta.
Kiltaillat ovat minulle edelleen hyvin tärkeä Tilkkuyhdistyksen jäsenetu. Toki yhdistyksen jäsenyys tuo monta muutakin etua!
Kommentit