Tilkunviilaaja

Jihuu, tässäpä taas uusi vetoketjupussukka, joka sai nimen Giro. Kylläpä sen paraatipuoli näyttää kesäiseltä, varsinkin auringonpaisteisessa kuvassa, jossa on heinää taustalla. Lähdin rakentamaan tätä puolta koeblokin ympärille. Kokeilin puolikkaan kuusikulmion ompelemista kehitellessäni Sixten-tilkkupeittoa ja sen kaavaa. Kuvastakin näkee, kuinka kaukana järkevän kokoisesta koeblokkini oli! Koeblokki kannattaakin ommella, kuten olen neuvonut viimevuotisen joulukalenterini ohjeessa ”kokeile ensin”. Olisin ollut tuskatuttavissa ongelmissa, jos olisin leikannut paljon liian pieniä paloja tulevia kuusikulmioita varten. En tietenkään olisi voinut ruveta ompelemaan tilkkupeittoa näin miniatyyrimäisistä blokeista! Paitsi ehkä nukelle. Takaisin Giro-pussukan alkuvaiheisiin. Tässä ensin tasoittamattomat pussukkapinnat: Seuraavaksi kaaritikkausten alkuvaihetta jonain kohtuullisen myöhäisenä iltahetkenä kuvattuna – tai sitten jonain erittäin pilvisenä ja pimeänä päivänä, joita touko-kesäk...

Ompelin aiempia hieman isomman vetoketjupussukan ja annoin sille nimen Neuvokas. Nimelle ei löydy muuta selitystä kuin se, että englanninkielinen sana ”astute” näytti hiljattain olleen jossain päivän sanana. Pussukka ei totisesti ilmennä neuvokkuutta millään tavalla, vaikka kuinka kuvittelisin. Harvinaista kyllä, satuin näppäämään valmiiksi tikatuista ja tasatuista pussukkapinnoista ihan kuvankin! Jos haluaisit kokeilla samanlaista spiraalitikkausta, olen kirjoittanut omasta spiraalitikkaustavastani ohjeen. Spiraalitikkauksen variaatio on se, kun tikkaakin useamman spiraalin, ja tein ohjeen siitäkin. Huomaan ohjeesta myös, että olen joskus käyttänyt melko isojakin paloja tilkkupintoihini. (Nykyisin tuntuu siltä, että haluan koota pinnat suunnilleen kynnen kokoisista paloista.)  Nyt kun ollaan tikkaustapojen äärellä, mainostelen myös koostejulkaisuani ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”.   Palataan pääasiaan eli Neuvokas-tilkkupussukkaan. Sen toinen puoli on paljon par...

Ratkon tosi mielelläni ristikoita, ja piilosanat ovat erityinen suosikkini. Intouduin nyt antamaan pussukallekin kivan nimen, eli tässä on Ristikko-vetoketjupussukka: Kuvassa näkyvän puolen neliöt ovat peräisin muutamia vuosia sitten saamastani lahjalaatikosta. Instagramissa ”tapaamani” Sigi lähetti minulle karkkirasiallisen valmiiksi leikattuja neliöitä, joita silloin tällöin olen hyödyntänyt tilkkutöissäni. Esimerkiksi Nurkat-tilkkulaukussa esiintyy juuri Sigin neliöitä. Tilkkulaukun alkuvaiheista kerroin kirjoituksessani ”pieniä neliöitä,” ja nyt neliöistä muodostunut pinta antoi suorastaan nimenkin pussukalle. Näytän vaihteeksi tilannekuvaakin, ajalta ennen kuin Ristikko-pussukka oli valmis. Tässä pussukan pinnat silitettyinä. Jos katsot tarkasti, näet kahden neliön kutistuneen kuuman silitysraudan alla! Harvinaista, että niin käy. Tikkaaminen hoiteli suurimman osan pussukkapinnan kiristyneestä tunnelmasta. Vielä kerron, että tuo toinen puoli perustuu melkoiseen löytöön....

Seuraava valmis esiteltävä on aika paljon edellistä pienempi, sillä ompelin sen nimenomaan täyttämään pienehköä seinätilaa. Kas tässä: Kivinen saaristo -seinätekstiili: Sain tähän idean kahdelta tilkkuilijalta. Olin nähnyt @jessicaquilter in esittelevän Instagramissä tilkkutöitä, joiden keskiössä oli samainen, värikäs pyörylä. Ja toinen IG-tilkkuilija, @exhaustedoctopus on tehnyt lukuisia ”sea glass” -tilkkutöitä. Yhdistin heidän ideansa näin. Kun nyt olette nähneet lopputuloksen, teitä saattaa kiinnostaa se, miten päädyin siihen. Aivan ensiksi etsin varastoistani sopivaa tai siedettävää taustakappaletta työlleni. Tiesin, ettei minulla olisi valtavaa valinnanvaraa! Lähinnä joutuisin tyytymään johonkin tarpeeksi isoon palaan. Löysin sopivalta vaikuttavan, kylläkin aika paljon tummemman kankaan, jota oli riittävästi. Leikkasin pyöryläkuvion irti, mutta jätin hiukan harmaata taustakangasta näkyviin. En halunnut joutua leikkaamaan kangasta pitsimäisesti! Harsin pyörylän kankaan keskel...

Ehkä teistä lukijoista tuntuu, että tuotan tilkkupeittoja aivan liukuhihnalta, kun olen kuukauden sisällä esitellyt kokonaista kuusi uutta peittoa. Siis nyt kun esittelen taas uuden peiton, jonka nimi on Haloo. On totta, että sain toukokuussa valmiiksi kuusi peittoa, mutta olin kyllä ommellut kaikki pinnat talven aikana. Tikkaukset puuttuivat, eikä tikkaamaton tilkkutyö ole valmis! Valmistumisen edellytykset vaativat sitä, että Töölön Tilkkupaja -tikkauspalvelu palasi talvitauolta. Olisin ehkä ommellut peitot valmiiksi vähitellen, mutta jouduin kiirehtimään valmistumisia, jotta saisin uutta näytettävää Soile Kivisen ja minun Hyviä sävyjä -yhteisnäyttelyihin. Jos Haloo-tilkkupeitto näyttää tutulta, olet saattanut nähdä blokkeja kirjoituksessani ”ompelupöydälläni edenneet projektit” tai jopa koko tilkkupinnan, jonka esittelin huhtikuussa.   Valmistujaispäivänään Haloo-tilkkupeitto pääsi poseeraamaan ihanasti kukkivan omenapuun oksalle. Taustalla näkyy myös kaunis lemmikkimätäs! ...

Tänään pääsette terveellisyyden pariin, sillä Terveellistä-tilkkupeiton pinnassa on ukonhattuja muistuttavia mielikuvituskukkia. Ukonhattu-uutehan oli joskus 1970-luvulla kovassa huudossa estämään flunssaa tai lievittämään sen oireita. Terveellistä ei ole lempityöni, vaikka moni asia siinä onnistui. Ensiksi tietenkin onnistuin käyttämään muutamia niistä harmaista pyörylöistä, jotka jäivät yli Jälkiviisautta-tilkkupeitosta.   Olen myös aika tyytyväinen kukkaseen, jonka suunnittelin ihan itse. Voit tutustua kukkablokkien kehittymiseen tammikuisessa kirjoituksessani, jolle annoin nimeksi noidankehä. Kolmas onnistuminen oli se, että maltoin lopultakin ottaa käyttöön batiikkikaitalepakkauksen, joka oli virunut hyllylläni monta vuotta. Vielä onnistuin löytämään yllättävän kivan kankaan kolmioihin, jotka täydentävät raidallisten blokkien välit niin että peitto on suorakaiteen muotoinen. Onnittelen itseäni vielä siitäkin, että tosiaan tajusin käydä ostamassa sopivan kankaan enkä tavalli...

Nyt näette jotakin yllättävää: tilkkupeiton, joka näyttää jonkun muun kuin minun tekemältäni. Saanko esitellä: Todistaja. Palaan vielä  Todistaja-tilkkupeiton alkuhetkiin. Tarkastelin jossain vaiheessa Pimeyden ja valon välissä -projektista yli jääneitä, lukuisia four-patchejä ja päätin jatkaa niitä kulmapaloilla. Aloitin varastoistani löytyvillä kankailla. Ompelemani blokit näyttivät kuitenkin sekavilta, ja olin hetken ymmälläni. Tässä kuvassa vielä ihastelin kivaa täydennyskangasta, mutta kirjavammat 4-patch-neliöt eivät sitten näyttäneetkään yhtä hyviltä monivärisine nurkkineen. Koska varastossani on maailman vähiten yksivärisehköjä kankaita, en löytänyt ratkaisua sieltä. Keksin kuitenkin lähteä kangasostoksille! Mikäs sen mukavampaa! Muutama aiempi projekti on saanut minut ostamaan Grunge-sarjan kankaita esimerkiksi välikaitaleiksi. Olen ihaillut sitä, että ne näyttävät yksivärisiltä, mutta sävykkäiltä. Koska Tilkkunen tarjoaa loistavan valikoiman Grunge-kankaita, päätin ...