viiden vuoden projekti on valmis!

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?”



Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä.x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta.x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt.

Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmistäni. Tämän päivän tiedolla voisi ajatella, että mielestäni ikuisuus kestää noin viisi vuotta! Haha!

Minulla oli siis ommeltuna noin 1200 4-patchiä ja kokeilin, minkä kokoisen peiton pystyisin niistä kokoamaan. Ajatuksena oli, että yhdistäisin värikkäät 4-patchit vaaleisiin neliöihin. Olin ostanut vaalean kaitalepaketinkin tarkoitusta varten.

Olin kuitenkin ommellut niin paljon 4-patchejä, että peitosta olisi tullut jättiläiskokoinen. Siksi päädyin jättämään väljemmän osuuden peiton keskustaksi ja jatkamaan pintaa pelkillä pikkuneliöillä.

Eiväthän ne silloin valmiina olleet pikkuneliöblokit riittäneet, vaan minun oli jatkettava projektia. Suhtauduin siihen tyynesti. Reilu vuosi sitten olin ommellut lisää kierroksia järjettömään tilkkupintaani, joka ei edelleenkään ollut valmis.

Tämän vuoden kesäkuussa esittelin yhdellä kuvalla melkein valmiin, mutta kuitenkin keskeneräisen tilkkupinnan. Peittokoosta uupui pari riviä ja saraketta 16-blokkeja.

Ja nyt, vajaan viiden vuoden kuluttua ensimmäisten palojen leikkaamisesta voin esitellä valmiin Sattumankauppaa-tilkkupeiton!
Sattumankauppaa-tilkkupeiton ihanat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Peitto on kooltaan noin 168 cm x 219 cm (noin 66” x 86”). 


Tilkkupinta on keskiosaa lukuun ottamatta ommeltu 4 cm x 4 cm -kokoisista neliöistä. Ompelin niistä neljän neliön pikkublokkeja niin, että blokissa oli aina kaksi ”tummaa” ja kaksi ”vaaleaa” neliötä.
Yleensä ompelin pikkublokkeja suuremman erän kerralla. Minulla oli valmiita neliöitä, joista etsin toisiinsa sopivat parit, kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa neliötä. Sitten asetin tummat ja vaaleat neliöt pareittain päällekkäin ja ompelin ketjussa.

Yhdistin sitten parit pikkublokiksi. Käänsin niiden saumanvarat eri suuntiin, koska en halunnut tehdä välisilitystä. Valmiit pikkublokit silitin kyllä, ja yhdistämissauman silitin auki.

Silitetyn pikkublokin tasoitin 2,5 tuuman neliöksi, joten kaikki blokkini olivat tarkasti saman kokoisia. Se helpotti tilkkupinnan kokoamista myöhemmin. Hyvä esimerkki siitä, miten nykyinen minä autteli tulevaa minää!
Olen esitellyt keskeneräistä ja valmista työtäni Instagramissä, ja jotkut ovat kommentoineet, että toivoisivat itsekin tekevänsä joskus tällaisen. Harkitsijoille minulla on pari vinkkiä.

Vinkki 1: Ei ehkä kannata ajatella leikkaavansa kaikkia pikkuneliöitä valmiiksi ja että niistä sitten ompelee. Minulla taisi olla enimmillään muutamia kymmeniä pikkuneliöitä rasiassa. Otin rasian välillä esiin, ompelin sen verran pikkublokkeja kuin helposti sain kokoon ja siirryin seuraavaan projektiin – tai menin leikkaamaan lisää neliöitä.

Vinkki 2: Neliöt saavat olla mitä kuoseja vain, eikä haittaa, vaikka ne olisivat aivan eri projekteista. Katsoja ei tule huomaamaan, että jotkut blokit ovat aiempaa kuin toiset. Tilkkupinnassa merkitsee enemmän tummien ja vaaleiden neliöiden vaihtelu ja värien asettelu.
Vinkki 3: Pikkublokeista kannattaa koota 16-blokkeja eli neljän pikkublokin yhdistelmiä. Niistä kannattaa tehdä silmämääräisesti ”yksivärisiä”. Silloin tilkkupintaa voi koota esimerkiksi keskeltä aloittaen, vaikka kierroksen punaista, seuraavan kierroksen violettia, sitten sinistä, vihreää,…

Pintaan voi myös ommella läikehtiviä värialueita.

Lyhyen harkinnan jälkeen päädyin harmahtavan-mustaan tai mustanharmaaseen reunakanttikankaaseen. Se oli riittävän selkeä ja eleetön, mutta täysmustaa kanttia pehmeämpi.

Taustakangas on Töölön Tilkkupajasta sekin. Kirjoitin poikkeuksellisesti erillisen nimilapun, johon kirjoitin vuosiluvut – en pelkkää valmistumisvuotta!
Pian peiton valmistumisen jälkeen sain viettää ompeluviikonlopun Soilen kanssa. Hän oli juuri tikannut peittoni, ja otin tikatusta, kanttaamattomasta työstä pari kuvaa.
Soilella on hieno järjestely peittojen kuvausta varten. Tilkkupeitto kiinnitetään klipseillä rimaan, jonka saa hissattua sopivalle korkeudelle. Peitosta saa suoran kuvan suoraan edestä!
Vielä yksi aurinkoinen kuva Sattumankauppaa-tilkkupeitostani. Tikkauskuviokin näkyy! Tästä tuli kiva peitto!
Niin, ja mitä luulette: onnistuinko hävittämään tilkkujani? Alkujaanhan koko projekti esiintyi "jättiläismäisenä tilkkujenhävitysurakkana".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ompele vetoketjulaukku.