vinkki: aloittelevan tilkkuilijan välineet.
KahviKaneli kysyi kommentissaan, millaisilla välineillä esimerkiksi Ei pöllömpi –pussukan tilkkupinnan tyyppisiä tilkkutöitä kannattaisi aloittelijana tehdä. Samassa hengenvedossa (kommentissaan) hän mainitsi, ettei aio ostaa leikkuria eikä leikkuualustaa.
Noh.
Tunnistan niiiiin tilkkualoittelevan itseni tuosta kommentista! Halusin kokeilla tilkkupeiton tekemistä suunnilleen vuonna 1995. En ollut varma, olisiko tilkkuilu minun juttuni, mutta halusin ehdottomasti tehdä kotiimme tilkkupeiton. (Jälkeenpäin olen ajatellut, että oliko sekään järkevää, että ensimmäiseksi työksi valitsin peiton?!)
Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Nimenomaan olin päättänyt, että EN osta.
Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitaleet, merkitsin neliöt kankaalle lyijykynällä käyttäen mallineena postin osoitteenmuutoskortista leikattua neliötä. Sen jälkeen leikkasin neliöt viivoja pitkin, edelleen saksilla. Mainitsen vielä, että kaikki nämä työvaiheet tein lattialla.
Minusta tuntui aivan järkevältä käyttää pitkät ajat tähän työhön, jottei minun tarvitsisi ostaa leikkuria, viivainta ja leikkuualustaa!
Melkein 20 vuotta myöhemmin Tytär valitsi juuri tämän ensimmäisen tilkkutyöni omaan sänkyynsä päiväpeitoksi:
Aika eri näköinen kuin nykyiset tilkkutyöni...
Toisaalta ymmärrän itseäni, mutta toisaalta tiedän, miten paljon olisin säästänyt aikaani ja vaivaani, jos olisin ostanut itselleni välineet. Niiden kanssa tilkkutöiden tekeminen on paljon kivampaakin!
Esimerkiksi Lennä, lennä! –pussukkaan tarvittavat kaitaleet pystyy toki mittaamaan ja leikkaamaan tarkasti, jos käsillä on viivotin, kynä ja sakset. Voi myös päättää tehdä orgaanisempia kaitaleita, jolloin silmämäärä ja sakset riittävät. Valmiiksi ommeltujen kaitale-kaitaleiden pystyreunan tasoittaminen on saksipelillä tosi vaikeaa ja reuna todennäköisesti venyy tuota puuhatessa, eli sitä vaihetta on vaikea toteuttaa muuten kuin leikkuroimalla.
Vastaan siis KahviKanelille, että aloittelija - samoin kuin tilkkutaitajakin - mittaa ja leikkaa tilkkunsa helpoiten alustan, viivaimen ja leikkurin avulla. Sori, näin se vain on! Homma on kivointa niin!
Noh.
Tunnistan niiiiin tilkkualoittelevan itseni tuosta kommentista! Halusin kokeilla tilkkupeiton tekemistä suunnilleen vuonna 1995. En ollut varma, olisiko tilkkuilu minun juttuni, mutta halusin ehdottomasti tehdä kotiimme tilkkupeiton. (Jälkeenpäin olen ajatellut, että oliko sekään järkevää, että ensimmäiseksi työksi valitsin peiton?!)
Olin sen verran perillä toteutustekniikoista, että käytin sinänsä joutuisaa kaitaletekniikkaa, mutta en halunnut sitoutua harrastuskokeiluun, joten en ostanut mitään apuvälineitä. Nimenomaan olin päättänyt, että EN osta.
Kaitaleet tein niin, että ensin mittasin ja merkitsin kankaan nurjalta lyijykynällä ja sen jälkeen leikkasin kaitaleet viivoja pitkin saksilla. Kun olin yhdistänyt kaitaleet, merkitsin neliöt kankaalle lyijykynällä käyttäen mallineena postin osoitteenmuutoskortista leikattua neliötä. Sen jälkeen leikkasin neliöt viivoja pitkin, edelleen saksilla. Mainitsen vielä, että kaikki nämä työvaiheet tein lattialla.
Minusta tuntui aivan järkevältä käyttää pitkät ajat tähän työhön, jottei minun tarvitsisi ostaa leikkuria, viivainta ja leikkuualustaa!
Melkein 20 vuotta myöhemmin Tytär valitsi juuri tämän ensimmäisen tilkkutyöni omaan sänkyynsä päiväpeitoksi:
Aika eri näköinen kuin nykyiset tilkkutyöni...
Toisaalta ymmärrän itseäni, mutta toisaalta tiedän, miten paljon olisin säästänyt aikaani ja vaivaani, jos olisin ostanut itselleni välineet. Niiden kanssa tilkkutöiden tekeminen on paljon kivampaakin!
Esimerkiksi Lennä, lennä! –pussukkaan tarvittavat kaitaleet pystyy toki mittaamaan ja leikkaamaan tarkasti, jos käsillä on viivotin, kynä ja sakset. Voi myös päättää tehdä orgaanisempia kaitaleita, jolloin silmämäärä ja sakset riittävät. Valmiiksi ommeltujen kaitale-kaitaleiden pystyreunan tasoittaminen on saksipelillä tosi vaikeaa ja reuna todennäköisesti venyy tuota puuhatessa, eli sitä vaihetta on vaikea toteuttaa muuten kuin leikkuroimalla.
Vastaan siis KahviKanelille, että aloittelija - samoin kuin tilkkutaitajakin - mittaa ja leikkaa tilkkunsa helpoiten alustan, viivaimen ja leikkurin avulla. Sori, näin se vain on! Homma on kivointa niin!
Kommentit
Siis ihan yksinkertaisia.
Eli ainakin toistaiseksi vielä ilman oikeita välineitä.
Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat hyödyllisiä muissakin käsitöissä kuin tilkkuilussa. Ompelen vaatteita ja kodintekstiilejä itse. Leikkaan tarvitsemani (vino)kaitaleet, verhojen reunoja ja muutenkin hyödynnän välineitäni kaikessa, missä pitää olla viivasuoraa leikkausjälkeä. Saksiin turvaudun lähinnä kaarevissa reunoissa.
Kahvikaneli, kävin kurkistamassa blogistasi tilkkutöitäsi ja huomasin, että sinähän olet tehnyt vaikka kuinka paljon tilkkutöitä ja muitakin ompelutöitä. Useissa töissäsi olisit voinut hyödyntää tilkkutyövälineitä. :)