satunnaiset tilkkupinnat.
Saatuani solmiokankaisen tilkkupinnan valmiiksi oli hyvä hetki tarttua vaihteeksi omemman värisiin tilkkuihin. Olin pessyt Imatran tilkkupäivillä Soilelta saamani leppäkerttukankaan ja etsin sille kaverikankaita jäännöspalalaaristani, kun löysinkin kaksi aika isoa hirsimökkitekniikalla toteutettua tilkkupalaa.
Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille.
Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta.
Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri ommelmallia ompelukoneeni noin tsiljardin tikkimallin valikoimasta ja mietin jo, että vetelisin koko pinnan täyteen mitä erikoisempia ompeleita.
Äääeeei. Spiraalia sen olla pitää. Tämän kirjoittamani ohjeen avulla voit itsekin kokeilla spiraalitikkausta.
Olin hetkeksi unohtanut kahta spiraalia yhdistävän kokeiluni, joka päätyi Aaltoliikettä –tilkkupussukan kyljeksi, mutta se palautui mieleeni ja osasin edelleen toteuttaa sellaisen.
Kokeilin vielä kolmen spiraalin yhdistämistä:
Jep, onnistui sekin. Ja aivan on kuin olisin megameganopea tekijä, kun yks-kaks on pussukkapinnat käsissä. Nopeuden salaisuus tietysti on, että jemmaan tällaisia ihme paloja laatikoihin, joista ne voi ”löytää” uusiin tarkoituksiin. Niin, ja että käden ulottuvilla on joutilaita kangaspaloja, joilla ihme palat voi jatkaa sopivan mittaisiksi.
Ehkä olin ajatellut koota niistä jotain, mutta eiväthän ne mitkään kovin vaikuttavat palat olleet. Totesin melkein heti, että niistä saa parhaimmillaan kelvollisen tilkkupussukan. Lisäsin ”alareunoihin” ylijäämävaaleanpunaista kangasta (jäi yli Sisäinen villapaita –tilkkupeiton taustakappaleesta) ja löysin vaihteeksi 30-senttisen vetoketjun, joka vaikutti oikein sopivan pituiselta juuri näille paloille.
Vaaleanpunaiset jatkopalat näyttävät valjuilta, mutta ne päätyvät pussukan pohjaosaksi, joten niiden valjuus ei haittaa. Ainakaan minua. Valitsin kankaan, koska sitä oli käden ulottuvilla ja se oli täysin joutilasta.
Olin hetkeä aikaisemmin kokeillut noin viittä eri ommelmallia ompelukoneeni noin tsiljardin tikkimallin valikoimasta ja mietin jo, että vetelisin koko pinnan täyteen mitä erikoisempia ompeleita.
Äääeeei. Spiraalia sen olla pitää. Tämän kirjoittamani ohjeen avulla voit itsekin kokeilla spiraalitikkausta.
Olin hetkeksi unohtanut kahta spiraalia yhdistävän kokeiluni, joka päätyi Aaltoliikettä –tilkkupussukan kyljeksi, mutta se palautui mieleeni ja osasin edelleen toteuttaa sellaisen.
Kokeilin vielä kolmen spiraalin yhdistämistä:
Jep, onnistui sekin. Ja aivan on kuin olisin megameganopea tekijä, kun yks-kaks on pussukkapinnat käsissä. Nopeuden salaisuus tietysti on, että jemmaan tällaisia ihme paloja laatikoihin, joista ne voi ”löytää” uusiin tarkoituksiin. Niin, ja että käden ulottuvilla on joutilaita kangaspaloja, joilla ihme palat voi jatkaa sopivan mittaisiksi.
Kommentit
Täytyypä katsella ohje spiraalintekoon:))