moderni tilkkupeite KVV. luettua.
Eli moderni tilkkupeite on Kanttausta Vailla Valmis. Leikkuroin tikatun peiteaihion (tikkautin sen Töölön Tilkkupajassa, ja pinnassa vilistelee söpöjä gekko-liskoja) suorakaiteen muotoon ja olin unohtaa, että peitteen nimilappu täytyy kiinnittää mielellään ennen kuin ompelee reunakaitaleet.
Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa:
Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä:
(Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin.
Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia:
Nämä hyvät. Mutta hupsista, yhdelle neliölle kävi näin:
Juupa juu! Kokenut tilkkuharrastaja tekee aloittelijamaisen virheen taas kerran! Palat pitäisi ommella toisiinsa kiinni oikea puoli oikeaa puolta vasten. Miten harjaantunut sitä pitäisi olla, ettei enää kävisi näin?
Päätin jättää palan korjaamatta. Olkoon se osoituksena minulle ja muille siitä, että virheitä sattuu edelleen.
Rohkenen väittää, etten edes nuorena mimminä olisi innostunut kirjan tavalla tekemisestä. Minua häiritsi ajatustapa, että otetaan vanhaa, vanhanaikaisen näköistä mutta siistiä ja ehjää vaatetta ja silvotaan niistä mahdollisimman vähällä vaivalla joku hetken mielijohde-asu. (Ja parin käytön jälkeen asu varmaan lentääkin roskikseen.)
Yksi idea kirjassa kuitenkin oli ylitse muiden. Kansikuvassakin näkyy kahdesta miesten paidasta vastakkain napittamalla kyhätty mekko. Huomatkaa, miten mekon yläosa muodostuu paidan kauluksista. Mekko siistitään vartalon mukaiseksi solmimalla paitojen hihat sopivasti. Idea on hyvä, ja ehkä olisin käyttänyt tällaista mekkoa nuorena (ja timminä) mimminä.
Paljon paremmin, siis erinomaisesti nappasi Quilt Your Stash –lehti/-julkaisu, jonka sain lainaksi Töölön Tilkkupajan Soilelta. (Huomatkaa, että hän todella tykkää lehdestä, kun on merkinnyt sen! Ettei se unohdu lainaajan pinoihin.)
Lehdessä selitetään, miten jäännöspalat kannattaa leikata sopiviksi neliöiksi (koot annettiin tuumina) ja sitten on muutama mallitilkkutyö, joissa on käytetty valmiita neliöitä eri tavoin luovasti. Hieno oivallus!
Jäännöspalat varmaan kannattaisikin leikata järkeviksi paloiksi eikä säilyttää vaihtelevan kokoisina ja merkillisen muotoisina kappaleina, omituisesti taiteltuina ja valtavissa läjissä laatikoissa.
En kuitenkaan syöksy leikkaamaan omia jäännöspalojani näin, sillä pidän kaikkein eniten neliöiden JA KAITALEIDEN yhdistelmistä. Jos jäännöskankaani olisivat pelkkinä neliöinä, miten saisin syntymään mielikuvioitani? En millään!
Niin sitten pysähdyin keksimään peitteelle nimen. En paljasta sitä vielä, mutta nimilappu pilkistää peitteen reunojen välistä tässä (sumeassa!) kuvassa:
Tällä kertaa minulla oli valmiina ajatus siitä, millainen reunakaitaleen pitää olla. Siinä piti olla mustaa, pinkihtävää ja vihreää, ja nämä ehdot täyttävä kangas löytyi varastoistani ensimmäisellä yrittämällä:
(Kangas näkyy kuvan oikeassa reunassa. Kuvaa otettaessa olin juuri todennut, että kyllä, tämä on sopiva reunakaitalekangas.) Varmasti joku muukin väri/kuvio olisi sopinut peittoon, mutta tämän kuitenkin valitsin.
Kaitaleet (6cm leveät) on leikattu, yhdistetty ja silitetty kahtia:
Hupsista!
Aitausmaisen, sini-vihreän tilkkutyön taustakappale saa kuin saakin koristeneliöitä sekaansa. Teen kahden taustakappalepalan väliin neliörivin vähän samoista kankaista, joita olen käyttänyt jo peitteen etupuolella. Kaksi neliötä on tasoittamista vailla valmiit, ja muut neliöt on aloitettu.Nämä hyvät. Mutta hupsista, yhdelle neliölle kävi näin:
Juupa juu! Kokenut tilkkuharrastaja tekee aloittelijamaisen virheen taas kerran! Palat pitäisi ommella toisiinsa kiinni oikea puoli oikeaa puolta vasten. Miten harjaantunut sitä pitäisi olla, ettei enää kävisi näin?
Päätin jättää palan korjaamatta. Olkoon se osoituksena minulle ja muille siitä, että virheitä sattuu edelleen.
Luin kirjan ja lehden
Lainasin kirjastosta ruhjuisia tee-se-itse-asuratkaisuja esittelevän kirjan DIY Fashion, kirjoittanut Selena Francis-Bryden. Ehkä joku innostuu tällaisesta, mutta ei ollut minua varten!Rohkenen väittää, etten edes nuorena mimminä olisi innostunut kirjan tavalla tekemisestä. Minua häiritsi ajatustapa, että otetaan vanhaa, vanhanaikaisen näköistä mutta siistiä ja ehjää vaatetta ja silvotaan niistä mahdollisimman vähällä vaivalla joku hetken mielijohde-asu. (Ja parin käytön jälkeen asu varmaan lentääkin roskikseen.)
Yksi idea kirjassa kuitenkin oli ylitse muiden. Kansikuvassakin näkyy kahdesta miesten paidasta vastakkain napittamalla kyhätty mekko. Huomatkaa, miten mekon yläosa muodostuu paidan kauluksista. Mekko siistitään vartalon mukaiseksi solmimalla paitojen hihat sopivasti. Idea on hyvä, ja ehkä olisin käyttänyt tällaista mekkoa nuorena (ja timminä) mimminä.
Paljon paremmin, siis erinomaisesti nappasi Quilt Your Stash –lehti/-julkaisu, jonka sain lainaksi Töölön Tilkkupajan Soilelta. (Huomatkaa, että hän todella tykkää lehdestä, kun on merkinnyt sen! Ettei se unohdu lainaajan pinoihin.)
Lehdessä selitetään, miten jäännöspalat kannattaa leikata sopiviksi neliöiksi (koot annettiin tuumina) ja sitten on muutama mallitilkkutyö, joissa on käytetty valmiita neliöitä eri tavoin luovasti. Hieno oivallus!
Jäännöspalat varmaan kannattaisikin leikata järkeviksi paloiksi eikä säilyttää vaihtelevan kokoisina ja merkillisen muotoisina kappaleina, omituisesti taiteltuina ja valtavissa läjissä laatikoissa.
En kuitenkaan syöksy leikkaamaan omia jäännöspalojani näin, sillä pidän kaikkein eniten neliöiden JA KAITALEIDEN yhdistelmistä. Jos jäännöskankaani olisivat pelkkinä neliöinä, miten saisin syntymään mielikuvioitani? En millään!
Kommentit
Kiva juttu.