vauvanpeitto ja muuta mukavaa.

Pahoittelut, etten ole ehtinyt olla läsnä blogissani viime aikoina. Onneksi olen pystynyt keskittymään tilkkutöiden tekemiseen, vaikka en niistä kirjoittamiseen! Sain esimerkiksi pari viikkoa sitten valmiiksi vauvanpeiton, jolle annoin nimen Huhtikuu.

Kuten mainitsin kirjoituksessani ”viisi uutta pussukkaa,” sain ilokseni tarjota maistiaisia tilkkutyön ihanuudesta Kotiliesi-lehden numerossa 7/2023. Kehitin lehteen tulppaaniblokin ohjeen ja toteutin pari tilkkutyötä malliksi. Blokki oli niin joutuisa ommeltava, että minulla oli yhtäkkiä koossa tarpeeksi blokkeja vauvanpeittoa varten.

En sentään viitsinyt ruveta tikkaamaan tästä valmista peittoa, vaan odotin Töölön Tilkkupajan tikkauskauden alkua ja vein työn sinne viimeisteltäväksi. Tikkaamaton pinta sopi kuitenkin lehtijuttuun rekvisiitaksi.

Valitsimme Soilen kanssa tikkauskuvioksi Lemmikin, jonka valitsin Ethän minua unhoita -tilkkupeiton pinnalle vuonna 2016.

Tikattu, vaikka sitten kanttaamatonkin työ näyttää paljon hauskemmalta kuin tikkaamaton!

Huhtikuu-vauvanpeiton taustapuolella on blokkeja, joista en haluakaan rakentaa tilkkupeittopintaa. Tämän verran blokkeja kestän sentään.

Sitten se muu mukava. Aloitan vaikka reilu kuukausi sitten "kas tässä uusin tilkkupinta" -kirjoituksessani esittelemästäni tilkkupinnasta. Mitä sille mahtaa kuulua?

Sille kuuluu myös tikattua! Töölön Tilkkupaja tikkasi sen pintaan kierrepullakuvioita, näin:

Vähän kauempaa:

On ihan pakko näyttää vielä punaisia osuuksia:

Nämä olivat maistiaiset uudesta peitosta, josta ei ole vielä varsinaisia valmistujaiskuvia. Palaan niihin tuonnempana.

Seuraava mukava oli nopea projekti. Sain ideanpoikasen katseltuani Keisarinna Ramandu -peiton uusia kuvia, jotka Tytär otti tammikuussa. Minua oli aina harmittanut, että peitosta oli vain sumeita kuvia, vaikka se sentään oli silloisista teoksistani onnistunein!

Rupesin leikkaamaan uuden projektini blokkipaloja 6. huhtikuuta.

Olin päättänyt, että keskineliö olisi aina hyvin tumma, seuraava kaitale olisi keskivärinen ja uloin kaitale vaalea. Toisena periaatteenani oli käyttää jokseenkin erikoisia kangasyhdistelmiä. Halusin nähdä, miten tällainen tilkkupinta toimisi.

Valmiista blokeista tuli ihan kivoja, ja ompelin niille muutamia kavereita lisää.

Taisin jossain vaiheessa ruveta valitsemaan hieman vähemmän outoja kangasyhdistelmiä.

Kun kaikki blokit olivat valmiit, tasoitin ne ja leikkasin neljään, yhtä suureen osaan. Sommittelin neljäsosista uusia blokkeja, näin:

Projekti oli totisesti joutuisa! Koko tilkkupinta oli koossa jo 21.4. eli reilun kahden viikon päästä siitä kun ompelin ensimmäiset saumat ensimmäisiin blokkeihin.

Minun ei kannattaisi harrastaa näin nopeita projekteja! Tilkkupeittoja on jo nyt paikat täynnä! En vain voi itselleni mitään. Nytkin tartuin saman tien uuteen projektiin, joka sekään ei edennyt hitaasti.

Aloin nimittäin heti seuraavana päivänä eli 22.4. ommella @sushi.farmer -tilillä näkemäni lyhyen ohjeen perusteella pikselimäisiä blokkeja. Yhteen neliöblokkiin asetellaan 36 tilkkuneliötä:

Blokin diagonaalissa kulkee tummia blokkeja, ja vaaleat asetellaan vastakkaisiin nurkkiin. Välit täytetään mahdollisimman liukuvasti tummenevilla tilkuilla.

Projektista tuli vielä hauskempi, kun sain Instagramin kommenttina vinkin ja käytin kokeeksi kännykkäkameraa apuna. Aloin järjestellä neliöt nimenomaan tummuusasteen mukaisesti, liiemmin piittaamatta tilkkujen väreistä.

Kohta blokkeja oli neljä, ja saatoin ihailla pikselimäistä kuviointia.

Sitten blokkeja oli enemmän.

Projekti eteni ja eteni, ja jo 13.5. olin saanut tarvitsemani 42 blokkia kokoon. Ei kun hetkinen, en ollutkaan! Yksi blokki puuttui! Minä en sitten hallitse blokkien laskemista.

Onneksi minulla oli muutama valmiiksi leikattu tilkkuneliö vielä jäljellä. Tarkistin, saisinko niistä koottua saman tien yhden blokin.

Tilanne näytti melko lupaavalta, mutta tarkistin mustavalkokuvasta, liukuivatko neliöt tarpeeksi hyvin tummasta vaaleaan.

No, pari neliötä oli väärissä paikoissa, ja korjasin asetelmaa.

Koska en muutenkaan pitänyt ajatuksesta, että kaksi samaa kangasta olisi lähellä toisiaan (tummanvihreät neliöt oikean alakulman tietämillä), päätin leikata muutamia sopivilta vaikuttavia neliöitä lisää. Tilanne jäi silti vajaaksi:

Mutta seuraavan täydennysleikkauksen jälkeen koossa oli tarvittavat neliöt, joka tarvitsi vain ommella yhteen blokiksi ja silittää.

Reilussa kolmessa viikossa olin siis taas saanut valmiiksi tilkkupeittopinnan. Huokaus! Mutta kumpikin pinta oli mieluinen ja kumpaakin oli superhauska tehdä!