Tilkunviilaaja

Minulta kysytään välillä, miksi viitsin koota tilkkupeittoihini taustakappaleet niinkin pienistä paloista. No, suurin syy on, ettei minulla koskaan ole varastossa oikein sopivia isoja taustakappalekankaita. En muista ostaa valtavia kangaspaloja taustakappaleiksi. Minulla on toki pari yksiväristä lakanaa, mutta ne ovat jotenkin niin hahmottomia ja tuntuvat vähän kovilta. Jos jotain kangasta sattuukin olemaan aika iso pala, tekee mieleni kuitenkin säästää sitä (mihin?). Sitten on varmaan toinenkin syy. Minusta on lähes sietämättömän työlästä mitata ja ommella isoja kangaskappaleita toisiinsa. En nimittäin pääse levittämään niitä mihinkään! Ainoa tupakka-askia laajempi tyhjä lattiapinta on makkarissa eikä siinäkään ole isosti tilaa. Koko ajan joku muu lattialla oleva on tiellä. Levittäessäni kankaan lattialle sen alle jää aina jotain, mikä täytyy siirtää pois ja sitten kangasta saa taas suoristaa. Eikä isoja kankaita edes mahdu kokonaan levittämään lattialle. Ääää. Tuntuuk

Ompelin eilen kahta tilkkutyötä ja edistyin niissä. Ensin sain leikatuksi punaisista jäännöspaloista ompelemiini pussukkapintoihin sopivan kokoiset vanu- ja collegejerseypalat, että pääsin tikkaamaan. Kuvassa ensiksi tikkaamani pinta, ja toinen tilkkupinta on vasta hakaneuloilla kiinni vanussa: Sain myös toisen tilkkupussukkapinnan tikatuksi. Tähän ei tullutkaan pelkkiä suoria tikkauksia. Näin sinisessä tilkussa puoliympyrämuodon ja ajattelin spiraalin sijaan tikatakin puoliympyrää varjotikkauksena. Reunoissa on pystysuoria tikkauksia. Vielä näytän, miten yhdistelin kolme tilkkublokkia jäännöspalaneliöistä tekemäni tilkkupinnan taustakappaletta varten: Palassa on punaista, sinistä ja violettia sekä samaa tummanharmaata, mitä peiton paraatipuolellakin on. Enköhän saa tämän sointumaan niiden muiden taustakappalekankaiden kanssa – ellen muuten niin väkisin. Hyvin sain vältellyksi isojen kangaspalojen tasoittelemista ja yhteen ompelemista. Puuh, se se vasta on työlästä ti

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen. Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan. Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm. Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi. Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin. Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se s

Kyselin muutama blogikirjoitus sitten mielipiteitänne jäännöspalatilkuista kokoamani tilkkupinnan värityksestä. Esittelin punaista tilkkublokkikierrosta sini-violetin keskiosan ympärillä. Osa teistä oli ihan että jees, ja sitten mielenkiintoisesti oli teitä sellaisia, jotka piditte punaisia tilkkublokkejani liian lämminsävyisinä sopiakseen viileään (ja kenties tyylikkääseen) keskiosaan. Pohdin kommenttejanne ja ymmärrän teitä, jotka ette niin viehättyneet punaisesta kierroksesta. Joudun silti jakamaan mielipiteet. Sini-violetin keskiosan ympärille tulee kuin tuleekin punaisia tilkkuja. Tosin lisään viileiden ja lämpimien tilkkujen väliin niin sanotun hajuraon, näin: Hajurako tulee toisaalta sen takia, että moni epäröi punaisia tilkkujani, toisaalta siksi, että tilkkupinta näytti jäävän vähän pieneksi muuten. Välikaitaleita ei oikeasti vielä ole edes leikattuina saati ommeltuina, vaan asettelin vain kankaan näiden tilkkujen alle. Sinnikkääseen, perustelluista vastalausei

Siniset ja violetit jäännöspaloista ompelemani tilkkuneliöt sopivat samaan tilkkupintaan näin sointuisasti: Muistin sentään pienen ideanpoikaseni eli ompelin tummimmat violetit siihen päähän, missä siniset neliöt olivat vaaleimpia ja vaaleimmat violetit tummaan siniseen päähän. Lisäksi sommittelin sinisimmät violetit toiseen reunaan ja punavioletit toiseen. Tällä puolella on punaisempia violetteja tilkkuja: Kaikkein söötein tilkkuneliö on tilkkutyön tässä kulmassa: Ompelin neliöitä pötköiksi ja jotta minun ei tarvinnut katkaista lankaa niin usein, ompelin väliin punaisia tilkkuja. Niinpä sain tilkkupinnan kokoamisen aikana kaupantekijäisiksi monta melkein valmista tilkkupalaa: Näitä täytyy vielä toki vähän tasoitella ja jatkaa sieltä täältä, mutta näette varmasti yhtä selkeästi kuin minä, että tilkkupussukkahan näistä syntyy alta aikayksikön! Hyvää uutta tilkkuviikkoa!

Käyttelin Miehen minulle leikkaamia mini-leikkuualustoja ja sain tasoitetuksi kaikki siniset, jäännöspaloista kokoamani tilkkublokit. Asettelin ne sommittelu seinälle lattialle niin, että toisessa reunassa on tummimmat ja toisessa vaaleimmat blokit: Kyselin pari postausta sitten, mitä mieltä te olette punaisten tilkkublokkien yhdistämisestä näihin sinisiin ja vielä violetteihin neliöihin. Olitte tosi kiinnostavasti eri linjoilla! Toisaalta kommenteissa luki, että ”hyvältä näyttää,” toisaalta sain hyvin perusteltuja kommentteja punaisten sopimattomuudesta tähän työhön. Punaisissa tuntui häiritsevän niiden lämmin värisävy. Kiitos kommentoijille! Kiva, että kommenteissa oli hajontaa, sillä se teki vastauksista poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Jätän teidät nyt jännityksen valtaan – mahdatteko saada illalla untakaan?! En nimittäin kerro vieläkään, mitä olen päättänyt punaisten tilkkublokkieni suhteen. Siinä jännittäessänne voitte vaikka katsoa Angela Waltersin, tuon kon

Tilkkuyhdistys Finn Quiltin kansalliseen tilkkutyökilpailuun tekemäni ”Tico, tico!” palasi viime viikolla kotiin kierrettyään Suomea (kai?) vuoden 2014 Tilkkupäiviltä asti. Tilkkutyön alakulmassa on ruusuke merkkinä siitä, että sijoituin kilpailusarjassani toiseksi. Olisi kiva ripustaa työ seinälle, mutta se ei oikein sovi minkään huoneemme sisustukseen. Taidan tyytyä säilömään sen valolta suojaan, odottamaan otollista seinää, jolle sen ripustaa. Kuvani ovat niin pimeitä, että uskotte varmasti työn päätyvän riittävän hämärään paikkaan! Kissan mielestä tilkkutyöni voisi toimia vaikka mattonakin.