syyskuun sininen.

Pääsin sentään tasoihin Tilkkuyhdistyksen värihaasteen kanssa! Tässä minun syyskuun väriseni pussukka, jolle annoin nimen Peilimaa.

Sen strategiset mitat ovat seuraavat: 

• Leveys ylhäältä noin 32 cm 
• Korkeus noin 20 cm 
• Pohjan leveys noin 8 cm.x 

Peilimaa on edelleen Avoin-mallistoa. Se on tavanomaista koko lailla isompi, koska Tytär on kehottanut suurentamaan pussukoita. Niihin mahtuu silloin enemmän tärkeitä tavaroita. Ihan järkevä syy!

Peilimaa-pussukan alkutilanne oli yhtä vaatimaton kuin muidenkin pussukoitteni. Olin ommellut pienten, neliön oloisten resurssipalojen ympärille pitkulaisempia resurssipaloja, silittänyt ja tasoittanut suorakaiteiksi.

Pidän tasoituksessa periaatteena sitä, että leikkaan epämääräisen muotoisesta ja kokoisesta palasta sellaisen, että sen toinen mitta on joku tietty. Minulla voi niitä tiettyjä mittoja olla useita, mutta aina löytyy kumppaneita, joiden reunat menevät tasan keskenään.

Sitten kokoan paloista kokonaisuuksia, joita täydennän tarvittaessa lisäpaloilla suuntaan ja toiseen.

Tarkkasilmäiset huomaavatkin, etteivät kaikki aloitustilanteen palat päässeet loppukiriä pidemmälle, vaan ne jäivät sulostuttamaan jäännöspalalaatikoitani. Johonkin toiseen tilkkupussukkaan päätyvät lopulta!

Päädyin tikkaamaan siniset tilkkupintani kulmikkailla spiraaleilla. Mitä vain, kunhan ei vapaata konetikkausta!

Kuvasin Peilimaa-vetoketjupussukkaa myös ulkokukkaruukun äärellä. Olen lapsellisen ylpeä siitä, että sain aikaiseksi valmistaa kanerva-asetelman. Joka vuosi en ole ehtinyt toteuttaa sellaista ennen kuin routa-, räntä- ja lumikausi on alkanut.

Peilimaa-nimi viittaa Lewis Carrollin vähemmän tunnettuun tarinaan ”Liisan seikkailut Peilimaassa,” ”Through the Looking-Glass”. Se tuntui monin verroin Ihmemaa-seikkailua kiinnostavampi, kun sattumalta löysin sen kirjaston kirjasta monta vuosikymmentä sitten. Ihmettelin, miksi juuri Ihmemaa-tarina oli suosittu, koska pidin itse sitä liian outona ja hiukan tylsänä.

Koska Peilimaa on tavanomaista isompi, ajattelin tukevoittaa sitä entisestään valitsemalla paksumman vuorikankaan. Löysin sinne palat Marimekko-kangasta. Jeii!

Esittelen taas melko hyvin onnistunutta vetoketjun päättöliparetta. Minun on kyllä tunnustettava, että ompelukoneeni taitaa oikeasti kaivata huoltoa, sillä nurjalle puolelle muodostuu helposti roikkotikkejä (ylälanka vetäytyy liikaa alalangan puolelle), vaikka olen vaihdellut neuloja ja lankoja ja kaikkea. Lipareenkin nurjalla puolella on pari roikkotikkiä.

En vain millään viitsisi selvittää, missä koneeni voi luotettavasti huollattaa. Enkä tule toimeen ilman ompelukonettani! Siksi viivyttelen yhä.

Vielä yksi kuva Peilimaa-pussukasta keskenään:

Lisäksi Peilimaa pääsi poseeraamaan yhdessä muiden Tilkkuyhdistyksen kuukausiväristen pussukoitten kanssa:

Edessä elokuun harmaa, Pauna-tilkkupussukka. Seuraavana Peilimaa eli syyskuun sininen. Sen yläpuolella lokakuun vihreä, Notkea-pussukka ja taaimpana elokuun keltainen, Kuutonen.

Samat väriteemapussukat vielä rappusillakin:

Vuotta on vielä reilu kuukausi jäljellä. Olen ommellut tänä vuonna 21 tilkkupussukkaa, ja tilastoni näyttävät keskimääräisen vuosituottoni olevan hiukan vajaat 23. Olen valmistautunut ompelemaan ainakin yhden väriteemapussukan. Pääsenköhän keskiarvoiseen pussukkatuottoon eli ompelenko vielä sen lisäksi yhden? Sen te saatte tietää samalla kuin minäkin, kun seuraatte tilkkutyömatkaani edelleen!

Hei, ja Tilkunviilaajan joulukalenterikin on taas tulossa.