Tilkunviilaaja

Siivosin kesäkuun puolessa välissä ompelupöydältäni suunnilleen kaikki tavarat syrjään, jotta meille väliaikaisesti muuttava kissa ei eksyisi syömään vaikka lankojani tai neulojani. Kissa pärjäsi hyvin ja on nyt palannut takaisin omaan kotiinsa. Pari päivää hänen lähtönsä jälkeen istahdin ompelupöydän ääreen ja huomasin rasian, joka oli lähes tyhjä. Siinä oli vain muutama wonderclipsi (yllätys!) ja melko mittava pino kolmio-neliöitä, jotka syntyivät bonuksina Matkalla pohjoiseen -tilkkupeittoa tehdessäni vuonna 2017. Tuntui tosi helpolta tarttua niihin ja sommitella pari kuviota. Ompelin myöhemmin sommitelmani yhteen, ja näistä kahdesta ajattelin ommella vetoketjupussukan – ja ompelinkin! Minulla on silti vielä kymmenen kappaleen matka keskimääräiseen suoritukseen eli 22 pussukkaan tänä vuonna. Ompelin Matkalla pohjoiseen -peittoon bonus-kolmio-neliöistä jo reunuksen ja käytin paloja varmaan johonkin muuhunkin, mutta niitä on yhä jäljellä. Täytyy ehkä ommella muutama kuvio lisää – j

Esittelen ensin tilkkupussukan, jonka ompelin Kotilieden tilkkutyöohjekokonaisuutta varten tekemästäni koeblokista. Annoin pussukalle nimen Kevätkukka 2. Se poseeraa pihaan putkahtaneen orvokin kanssa. Orvokit saattavat olla vaikeita hengissä pidettäviä, kun on ostanut pari tupasta ulkoruukkuun, mutta itsekseen kasvaneet ovat sitkeitä! Niille ei tarvitse tehdä mitään. Kevätkukka 2 -vetoketjupussukan taustakappale on tikkaamaton, mutta kaunis kangas: Mukana kuvassa lisää omaehtoisia orvokkeja. Kevätkukka 2 -pussukka on litteä, taskumainen pussi, eli se on Hejsan-mallistoa. Unohdin mitata sen ennen kuin annoin sen kevään ylioppilaalle lahjaksi. Hei, esittelen toisenkin pussukan, jolle annoin nimeksi Rehti. Onpa hyvä, että tajusin perustaa Excel-luettelon tilkkutöistäni. Voin aina tarkistaa, etten käytä samaa nimeä kahta kertaa! Yksinkertaisemmat nimet saattaisivat muuten toistua – kuten vaikka tämä viimeisin. Tunnistatte tai arvaatte ehkä, että Rehti-pussukan toinen puoli on ko

Viimeisin tilkkupeittoni sai nimekseen ”Prinssi Rohkea,” ja se valmistui jo toukokuun loppupuolella. Peitto on juuri nyt esillä Tilkkutyöbiennaalissa Juvan Kukkokoululla – sen voi nähdä omin silmin, kun käy tutustumassa näyttelyyn ennen sen päättymistä 30.7.2023. Ompelin peiton Instagram-tililtä @sushi.farmer löytyvän “Scrappy Pixels” -nimisen ohjeen tai mallikuvan perusteella (sen pitäisi löytyä tästä hänen Instagram-highlightsistaan ). Ohje on ilmainen eikä toteutus vaadi syvällistä ompeluosaamista – sen kuin alkaa yhdistellä tilkkuneliöitä 6 x 6 -kokoisiksi kokonaisuuksiksi. Minun neliöni olivat 2,5 tuumaa kanttiinsa, mutta ohje toimii myös muun kokoisilla neliöillä. Olen kertonut projektistani jo aikaisemmin, vauvanpeitto ja muuta mukavaa -nimisessä kirjoituksessani. Innostuin projektista niin, että tilkkupinta oli valmis melkein ennätysajassa. Tässä yksi kuva tekeillä olevasta blokista: Yleensä kuvasin blokkeja vasta sitten kun ne olivat valmiit ja silitetyt. Viimeistä blokk

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu. Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan. Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista: Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto.   Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu e

Tänään esittelen uuden tilkkupeiton, jonka väritys tuo mieleeni sorbetit. Sen nimi on ”Tämä ei ole ruskea”. Kerroin jo aiemman blogikirjoitukseni muuta mukavaa -osiossa, että ryhdyin rakentamaan blokkeja kauan sitten hyväksi havaitsemallani periaatteella – keskineliö, pari leveää kaitalekierrosta sen ympäri, ja blokin leikkaaminen neljään osaan. Kootaan blokit uudelleen ja sommitellaan tilkkupinta. Minulla ei ollut väritysperiaatetta, mutta tummuusperiaate oli. Keskineliö oli tumma, sisin kaitalekierros keskivärinen ja uloin oli vaalea. Päätin valita myös kummallisia kangasyhdistelmiä ja tutkia siten, vaikuttavatko tummuusasteet tosiaan lopputulokseen väritystäkin enemmän. Ehkä tummuusasteet vaikuttavat lopputulokseen paljon. Luulen silti, että Tämä ei ole ruskea -peitosta tuli kivan näköinen, koska valitsin blokkeihin enimmäkseen kivoja kankaita – ja pitäydyin tummuusastesuunnitelmassani. Olen oudolla tavalla jo unohtanut huhtikuun loppupuolella tapahtuneen viimeistelyvaiheen. En ni