Tilkunviilaaja

Olen ehkä maininnutkin, etten nyttemmin välttämättä kaipaa ompelupöydälleni vikkelästi valmistuvia projekteja. Kun varastoissa on niinkin monta tilkkupeittoa kuin itsellä, työläämpi ja verkkaisempi projekti on oikein sopiva. Siksi uusin projektini toimii. Blokkimallina on ilmaiseksi netistä ladattava, Meerkatshweshwen Blue North Strong and Free. Se on paperiommeltava malli, jollaisista pidän nyt kun olen oppinut toteuttamaan ne taittelutekniikalla. Löysin väritysmallin myös netistä. Blokkiin muodostuu kukkamainen kuvio. Blue North Strong and Free -blokki on oikein työläs ommeltava. Ensin pitää valita neljää eri tummuusastetta kankaat. No, vaalein ja tummin ovat helppoja, mutta juuri sopivan kukkavärin ja sitä komppaavan, vaaleamman kankaan valitseminen on haastavampaa. Neljästä kankaasta leikataan tietyn kokoiset palat. Olen kirjoittanut muistivihkooni, montako ja minkä väristä palaa leikkaan (ja silti minulla saattaa lopulta olla liian vähän paloja, minkä huomaan vasta ommellessani

Viikonloppu alkoi hienosti tänään! Juuri suljettuani työkoneen näin yksityisviestin, jossa vinkattiin Stitched in Color -blogin pitäjän Rachel Hauserin seuraavan minua. Hän viittasi minuun uusimmassa blogikirjoituksessaan ja maininta oli tosi hauska! Kangaskaaos! Juuri sellaisia minun tilkkutyöni aina ovat! Ja sellaista voi myös pitää ompelupöytäni luonnollisena olotilana. Olipa hienoa! Mikä sitten on huonoa? Vastaus on – kuten yleensä – osumatarkkuuteni. Värkkäilen työläitä Blue North Strong and Free -blokkeja paperitaitteluompelemalla. Pystyn yleensä valmistamaan oikeanlaiset palat tähän tähtikappaleeseen (koska olen piirtänyt itselleni neljä erillistä kaavaa, joiden jokaisessa osassa lukee selvästi, minkä värinen tilkku siihen ommellaan). Minulla on myös malli, josta tarkistan, että asettelen neljä palaa oikeaan järjestykseen. Jotenkin palat vain välillä kääntyvät eli ompelen toisen parin väärästä reunasta kiinni, tai toisinaan molemmatkin parit. Sitten tyytyväisenä ompelen ne yh

Asettelin muutama päivä sitten valmiin, liukuvasti väritetyn tilkkupinnan seinälle ( ! ! ) ja mittasin sen. Olin tainnut suunnitella tekeväni juuri sen kokoisen eli noin 205 cm x 220 cm pinnan, mutta tulin silti toisiin ajatuksiin. Ehkä pitäisi purkaa siitä pari, kolme pystyriviä irti ja käyttää ne vaikka taustakappaleeseen? Jotenkin peitto näyttää ihan järjettömän isolta. No, jätän asian hautumaan ja kerron projektista, joka kesti kaikkiaan noin kuukauden. Kuten jo aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, tämä oli tosi inspiroiva projekti! Intoa riitti joka vaiheeseen: palojen leikkaamiseen, pötköjen sommittelemiseen, ompelemiseen. En hyytynyt silloinkaan, kun päätin pidentää jokaista pötköä seitsemällä palalla. Ratkoja soi, lisäpalat leikkautuivat, ja taas sommittelin. Projekti oli hankala valokuvattava. Koska sommittelen lattialla, en pääse niin kauas, että saisin kuvan pötkylöistä koko pituudeltaan. Kannatti silti asetella pötkylöitä vierekkäin lattialle. Ellen olisi tehnyt niin

Eteläänkin saatiin parin vuoden vähälumisuuden jälkeen kunnon hanget! Ne ovat parin viime päivän aikana suojasäässä kyllä huvenneet. Kuvassa vuonna 2018 valmistunut x-plus-peittoni, jonka nimi on Reilua peliä. Tuulettelin sitä pakkaslumessa, sillä se oli lähdössä Tyttären ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Lunta totisesti riitti! Pyrytti vuorokauden verran, ja kinos oli – niin, kuvasta näet, miten syvä se oli: Tilkkutyöviivain kannattaa valita niin pitkä kuin suinkin. Reilua peliä uudessa kodissaan. Tässä sitä esittelee Viivi-kissa: Ja Misu-kissakin on päässyt peitolle: Tytär asustelee välillä täällä ja välillä eri kaupungissa. Hänen tilkkupeittonsa muuttivat sinne toiseen kaupunkiin, ja hän pyysi lainaksi päiväpeittoa. Kangasvuokko oli sopivan kokoinen. Pirre-kissa on tarkkailupaikallaan, mistä se seurasi muun muassa lumen pudottelemista naapuritalojen katoilta. On ollut tosi kiva huomata, että tilkkupeitot miellyttävät jo seuraavaakin sukupolvea.

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja totesin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet kiinnostaneet lukijoita siinä määrin kuin olisin toivonut. Vinkkaankin neljää viime vuonna kirjoittamaani juttua ja toivon, että ne nyt kiinnostaisivat. 1 Tammikuussa sain valmiiksi vetoketjupussukan – kuinkas muutenkaan. Onnistuin harvinaisen hyvin laatimaan tilkkupinnat, joissa oli sekä valitsemani isohkot tilkut että normaalia, Tilkunviilaajan tapaista resurssipalaa. Pussukasta tuli söpö, vaikka sen itse sanonkin. Mittasuhteetkin onnistuivat. Katso alkuperäisestä kirjoituksesta lisää kuvia Iltasella-vetoketjupussukasta. 2 Viimeistelin ja esittelin syyskuussa Valpas mieli -tilkkupeiton. Siitä tuli epäilyksistäni huolimatta ihan kiva, ja yleensä peittojeni valmistujaiskuvia on katsottu ahkerasti. Miksei Valpas mieli ollut edes kymmenen suosituimman joukossa? Kirjoitin touko- ja kesäkuussa kaksi opettavaista juttua. Kyllä nämä kannattaa lukea! Vaikka toi

Olen ylettömän innoissani uusimmasta tilkkutyöprojektistani, johon sain idean Instagramista. Seuraan siellä Debbie’ä @rivergirlquilts ja hän oli tehnyt kauniin, alareunasta tummemman ja yläreunasta vaaleamman tilkkupinnan. Hän kertoi innostuneensa nähtyään @mtweedel ’in tilkkutyön kuvan, ja tämä puolestaan oli nähnyt @blueelephantstitches’in peiton kuvan ja noudattanut hänen tekemäänsä Scrap Quilt #1 -tutoriaalia. Ohje oli suunnilleen näin yksinkertainen: leikkaa tarpeeksi suorakaiteita, jaa ne vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin ja ompele pötköiksi, joissa on ensin sopiva määrä vaaleita, sitten sopivasti keskivärisiä ja lopuksi tummia. Yhdistä pötköt tilkkupinnaksi. Tietenkin minua alkoi kiinnostaa, sillä olen viimeisen vuoden aikana keskittynyt tutkimaan ja käyttämään nimenomaan tummuusasteiden vaihtelua tilkkublokeissa ja -pinnoissa. Aloin leikata paloja joululomalla ja pääsin muutaman päivän kuluttua ompelemaan pötköjä. Pian huomasin, että koko projekti on kuin minua varten luotu

Tutkin viime vuonna julkaisemieni blogikirjoitusten katselumääriä ja esittelen teille viime vuoden suosituimmat. Tältä näyttää kuvallinen yhteenveto suosituimmista postauksista: Jotenkin sekalaista seurakuntaa he näyttävät olevan, mutta ei haittaa: jokaiselle jotakin. Lähden liikkeelle loppupäästä ja päätän katsaukseni vuoden suosituimpiin, joille jaan pronssi-, hopea- ja kultamitalin. Kymmenenneksi luetuin kirjoitus paljasti kolme koetta, jotka jokaisen tilkkublokin pitää läpäistä. Ketä sellainen nyt ei kiinnostaisi?! Minun oli itsenikin pakko kurkata kirjoitus uudelleen, sillä olin ehtinyt jo unohtaa, mitkä tiedonjyvät siinä jaoinkaan. Yhdeksäntenä on kirjoitus, jossa esittelen kauan sitten ompelemani Talviomenoita-nimisen tilkkupeiton. Se on varmaan lukijoiden silmiin näyttänyt ihan uudelta. Kahdeksanneksi suosituin kirjoitus esittelee valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Tuikkikaa! En ihmettele, että kirjoitusta on katsottu, sillä peitto on tämänhetkinen suosikkini. Se