Tilkunviilaaja

Syksyllä 2017 kaappiini oli siunaantunut hämmentävän monta batiikkikaitalepakkausta. Tottahan halusin ommella niistä jotain, ja kehitin blokkimallin toisensa jälkeen, kunnes ideani ehtyivät täysin. Kaappiin jäi kaksi pakkausta vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta niistä kerron joskus toiste. Yksi keksimistäni blokkimalleista oli rasti – ja siksi kesäkuussa 2018 valmistuneen peiton nimeksi tuli Tasapeli. Eilisessä joulukalenterissa olikin jo linkki tähän kirjoitukseen, jossa välähti myös tämänpäiväisiä rastiblokkeja.   Rastiblokkipeittoprojektissa opin, että tilkkupinnan sommitelmasta kannattaisi ottaa kuva ja katsoa sitä ennen kuin ompelee blokit yhteen. Huomasin nimittäin vasta valmiiksi ompelemastani tilkkupinnasta, että yksi blokki näytti liian tummalta ympäristöönsä: Tummanpuhuva blokki näytti paljon sopivammalta tilkkupeiton ”alanurkkaan”. Koska olen kehittänyt blokkimallin ihan itse, tarjoilen tietenkin tänään vinkkinä blokkiohjeen. Jos sinulla on kaapissa käyttötarkoitusta od

Voi teitä talvella valmistuneita tilkkupeittoja! Teistä saa vain luonnottoman värisiä kuvia, kuten esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeitosta vuodelta 2017.   Värien säätäminen tosin onnistuu minulta nykyään paremmin, ja lopputulos on sentään puna-valkoiseksi tunnistettavissa. Ensimmäiset Piiri pieni pyörii -peiton blokit ompelin hienoissa ompelulaneissa blogiystäväni Tiinatein luona! Olin jotenkin ajatellut, että ommellessani tekisin samalla kuvituksen ohjeeseen, mutta olin muistanut ottaa työvaiheista vain yhden kuvan. Voi minua! Tässä on se yksi kuva. Olette varmaan samaa mieltä, ettei tästä vielä ole kokonaisen blokkiohjeen kuvitukseksi! Kun blokkeja tuntui olevan suunnilleen tarpeeksi tilkkupeittoa varten, rupesin aprikoimaan, miten saisin vaihtelevan kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit sopimaan toisiinsa. Kyllä tilkkuystävistä on hyötyä! Olen saanut lukemattomia hyviä ehdotuksia kanssatilkkuharrastajilta. Tilkkuystäväni Soile ratkaisi blokkien sovituspulman: hän

Vuonna 2017 valmistunut Värienergiaa-tilkkupeittoni on yksi onnistuneimmista jelly roll -paketista ompelemistani töistä.   Valmistujaiskirjoituksessa sanoin pitäväni lopputuloksesta niin paljon, että pitäisin peiton itse. Pidinkin! Peitto on edelleen mieluinen ja välillä käytössä päiväpeittona, vaikka on tarkoitukseen hiukan liian pieni.  Kissan mielestä tilkkupeitto on kyllä sopiva.  Projektini alkoi lokakuussa 2016, kun olin ostanut Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Paketissa oli mukana kaikki sateenkaaren värit. Ei kestänyt kuin viikon, ja olin keksinyt, mihin sateenkaarivärini käytän. Päätin ommella hirsimökin puolikkaita (vai neljäsosahirsimökkejäkö nämä mahtavat olla). Blokkini alkoivat 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne olivat vaikka minkä värisiä. Seuraava kerros oli vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen v

Kesäkuussa 2016 sain valmiiksi Matka maailman ympäri -tilkkupeiton, jonka blokit ompelin Lady Harvatinelta ostamani January Block -kaavan mukaan. (Tarkkaan ottaen en itse ostanut kaavaa, vaan Mies osti sen – hänellä kun oli maksutapahtuman vaatima PayPal-tili.) Kaarevien palojen leikkaaminen ja ompeleminen yhteen vaati viitseliäisyyttä. Toisaalta tilkkublokki on valmiina iso, joten minun ei tarvinnut värkkäillä niitä kymmenittäin ennen kuin peittokokoinen pinta oli koossa. Ja kun ympyräkuvio alkoi piirtyä esiin sommittelulattialle asettelemistani blokeista, innostuin ja työ eteni joutuisasti. Vein tilkkupinnan tikattavaksi Töölön Tilkkupajaan ja valitsin siellä peittoon villavanun, joka on kevyt ja lämmin. Peitto on ollut olkkarin sohvalla oleilijoiden mukavuustekijänä valmistumisestaan asti. Onneksi olen kirjoittanut monenlaisia asioita muistiin blogikirjoituksiini! Nytkin palautui mieleen jo kertaalleen unohtunut, huvittava yksityiskohta peiton valmistujaiskuvauksista. Olin jo

Olen kuullut, että näihin aikoihin vuodesta moni tilkkuilija on jouluistakin kiireisempi ommellessaan Bonnie Hunterin vuotuista mysteerityötä. Itse en ole vielä innostunut sellaisesta, mutta Bonnie on tehnyt monta muutakin ohjetta, joista olen toteuttanut esimerkiksi Scrappy Mountain Majesties -mallin.   Minun Scrappy Mountains -tilkkupeittoni valmistui vuonna 2016 ja sai nimekseen ”On laaksoa, on kukkulaa”. Tilkkuharrastusta aloittaessani muistan nähneeni kirjassa kuvan tilkkutyöstä, jota pidin maailman upeimpana. Tilkkutyö näytti mahdottomalta valmistaa. En tajunnut, millaisista paloista se oli koottu, enkä uskonut kärsivällisyyteni ikinä riittävän niin monen pienen palan ompelemiseen. Olinkin yllättynyt tutustuessani Bonnien blokkiohjeeseen. Voisiko blokin ompeleminen sittenkin olla mahdollista? Kyllä: sen totesin ommeltuani pari pientä kokeilublokkia. Kuvasta näkyy, että vuoristokuvioiset blokit on totisesti melko paljon helpompi ommella kuin ensin luulisi! Projektin aikana tu

Vuonna 2015 sain valmiiksi lapselle sopivan, modernin ja reippaalta näyttävän tilkkupeiton, joka sai nimeksi Täplikästä menoa. Tikkautin peiton Töölön Tilkkupajassa, ja taas kävi niin, että tikkaus viimeisteli tilkkupinnan ihanaksi. Minulla oli taustakangas valittuna ennen kuin tiesin tilkkupinnasta mitään! Jouduin sitten jatkamaan kangasta tilkkumaisesti, mutta toisaalta taustakappaleesta tuli veikeä. Sain käytetyksi sinne myös yhden yli jääneen ympyräpalani. Leikkasin ja silitin applikoitavat ympyrät pahvisen ympyrämallin avulla niin kuin Sarah Fielke videollaan näyttää. Piirsin ympyrän pahvinpalalle, joka minulla sattui olemaan käsillä ja ympyrän koko määräytyi sillä. Päätin sitten, minkä kokoisen neliön ympyrät saisivat taustakseen. Leikkasin taustaneliöt melko neutraaleista kankaista, merkkailin niihin ja ympyröihin keskikohdan ja kiinnitin ympyrän nuppineuloilla. Sitten ompelin ympyrän ympäri koneen pykäpisto-ommelta käyttäen. Kuten valmistujaiskuvastakin näkyy, suurin osa

Pääsenkin näyttämään teille komean talvisia – tai no, melko talvisia kuvia vuonna 2015 valmistuneesta Massey Ferguson -tilkkupeitosta. Löysin blokkiohjeen American Patchwork and Quilting -lehdestä ja ompelin blokit kurinalaisesti ohjetta noudattaen. Tein ensin koeblokin, joka tietenkin pääsi myös varsinaiseen tilkkupintaan. Paloin halusta tehdä lisää kalanruotomallisia blokkeja, mutta minua pidätti lehdestä katsomani kangasmenekkitieto: tarvitsisin tummempaa ja vaaleampaa kangasta kumpaakin noin kolme metriä. Eihän minulla sellaisia määriä yhtä kangasta ollut varastossa! Eikä ole vieläkään! Jouduin odottamaan pari viikkoa koeblokkeineni, kunnes pääsin käymään tallinnalaisessa kangaskaupassa. Sieltä ostin kahta neutraalia kangasta tarpeeksi, ja muutamaa muutakin kangasta aika paljon. Onneksi matkakumppanilla oli pyörin varustettu, aika iso matkalaukku mukana. Ei tarvinnut kantaa kaikkia ostoksia. Ensin pidin blokkeja kalanruotokuvioisina, mutta aika pian sain Töölön Tilkkupajan Soile