Tilkunviilaaja

Sain uuden ”sormitietokoneen” eli tabletin. Entinen meni kiertoon, mutta haa! Sille entiselle värkkäämäni säilytys- ja kuljetuskotelo pääsi vihdoinkin käyttöön, sillä uusi tabletti on pienempi. Tein nimittäin muutama vuosi sitten ihan itselleni, vaivoja säästämättä, iPad-kuljetuskotelon. Siitä tuli liian pieni! Tuttu tilanne minulle – jouduinhan juuri purkamaan valmistamani tietokonetaskun ja suurentamaan sitä joka suunnasta. Huomaan myös, että olen aikaisemminkin tehnyt tähtikuvioita, joilla on epämääräisen kokoiset ja muotoiset sakarat. Olin unohtanut, että minulla on tähtikokemusta. Ommellessani äskettäin tähtikuvioista blokkia killan blokkiarpajaisiin luulin olevani uuden äärellä. Onneksi on muistiinpanot ja kuvia! Muistini on kyllä uskomattoman hatara. Yhtä epäluotettava kuin mittaus- ja mitoittamistaitoni. Minun ei siis tarvinnut ostaa tablettikoteloa eikä minun todellakaan tarvitsisi ostaa lisää kankaita, mutta silti – tässä hankintani viime torstailta: Hehkuva

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono. Kimono -pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille. Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala. Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan? Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon p

Ompelin melkein heti toisenkin pussukan valmiiksi. Tällä kertaa en ottanut valmistujaiskuvia vain melkein valmiista! Tällä puolella värit ovat jotenkin niin kirkkaat, että melkein hampaita vihloo. Värit (ja ehkä hampaiden vihlontakin) toivat minulle mieleen entisaikain Hedelmäkarkkiaskin. Siitä pussukan nimi: Karkkipussi. Eihän pussukka mikään aski voi olla! Toisen puolen väritys ei ole ihan yhtä räväkkä: Karkkipussi -pussukka saattaa kuvassa näyttää oikein topakalta, mutta se on todellisuudessa aika taipuisa ja pehmeä. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vain ohueeseen polyester-tikkausvanuun. Ai niin, ja tikkauskuviot olivat taas mitä mielikuvituksettomimmat, loivasti ja orgaanisesti aaltoilevat normitikkaukset. Vetoketju avautuu erinomaisen laajalle – tässä on siis taas uusi Avoin-malliston tilkkupussukka. Taaskaan en ommellut sisätaskua! Kyllä olen laiska tyyppi. (Oikeasti ajattelin, ettei näin pienessä pussissa mitään sisätaskuja tarvita.) Karkkipussi -pussuk

Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma. Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi. Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen. Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia. Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki. Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua

Ruskeapohjaisten nurkkatähtiblokkien ompeleminen alkoi tuntua työltä – no, tilkkuTYÖTÄhän se onkin. Nostin siis vaihteeksi esiin jäännöspalatilkkuja sisältävän paperikassin ja päätin ommella tilkkuja toisiinsa kiinni suunnilleen siinä järjestyksessä kuin käteen osuu. Paperikassissa näytti olevan jäännöspaloja Fancy Forest –tilkkutyöstä, johon maltoin käyttää Elizabeth Hartmanin söpöjä kankaita. Seassa oli muutama muukin sävyihin sopiva kangas ja pari sävyihin sopimatonta. Seuraavassa kerroksessa oli kolmioita, jotka jäivät yli ommellessani Kun saapuu syys –tilkkupeiton blokkeja. Kolmiot olivat aika pieniä, joten ompelin ne vielä pienempien neliöiden ympärille, jolloin niistä muodostui vähän isompia neliöitä. Valmiit neliöt näyttivät niin hauskoilta, että päätin rakentaa niistä pelkkää jäännöspalapintaa tyylikkäämmät pinnat. Siksi otin esiin neutraalia harmaata kangasta, jolla täydensin tilkut pussukkapinnaksi. Olin myös ommellut toisen kaitalepakettiprojektini aikana

Tein heinäkuussa katsausta ”toiveiden tynnyriini” – käytännössä keskeneräisten tilkkutyöprojektieni röykkiöön. Mainitsin ruskea-pinkistä nurkkatähtikuvioisesta tilkkutyöstä, joka ei ollut edennyt. Ei tuolloin, ei viime vuonna, ei sitä edellisenä vuonna… Mutta katsokaapa seuraavaa kehityskaarta! Otin tilkkublokkikasani esiin elokuun alussa, levitin lattialle ja totesin, että noin 39 kappaletta uupuu tilkkupeiton koosta. (Ehkä liioittelin.) Ihmeellinen Instagram osoitti jälleen voimansa: sain kannustavia kommentteja ja esimerkiksi ehdotuksia, miten saisin nämä blokit riittämään, jos haluaisin. (Kehykset ja/tai reunukset lisäämällä.) Matka alkaa yhdellä askeleella. Verryttelin lihaksia ompelemalla yhden blokin paloista, joita oli jo valmiiden pinossa. Osasin vielä. Muistin myös katsoa tarkkaan, mihin nurkkiin ommellaan kolmiot ja miten päin. Valmiita paloja oli enemmänkin. Ompelin ne blokeiksi ja rupesin leikkaamaan uusia ruskeita ja pinkkejä paloja. Ensin blokkeja oli nel

Reilu kuukausi sitten olin ompelulaneissa eli meitä oli kuusi Instagramissa toisiimme tutustunutta tilkkutyöläistä kokoontuneena yhden meistä kauniiseen ja tilavaan kotiin, ompelemaan tilkkutöitä. Yksi meistä eli Käsityöläinen-blogin pitäjä Tiukuliina näytti jotain, mikä äkkiseltään vaikutti kantatulta tikkausvanupalalta. ”Käytättekö tekin tällaista,” hän kysyi. Itse olin ainakin hoo moilasena, kun en älynnyt edes, mikä se pala oikein oli. Tiukuliina selitti. Pala oli blokkialusta. Sille on kätevä esimerkiksi koota blokin eri palat, viedä ompelukoneen viereen ja siitä noukkia palat oikeassa järjestyksessä ommeltaviksi. Palat voi myös latoa ompelun jälkeen alustalle ja kuljettaa silityslaudan tietämille välisilityksiä varten. Mikä parasta, alustan voi ommella helposti itse. Näin minä tein: How to sew a mat for your quilt blocks Leikkasin 40 cm x 40 cm (16” x 16”) palan paksuhkoa laukkuhuopaa ja samankokoisen palan tikkausvanua. Cut one 40 cm x 40 cm (16” x 16”) piece of thi