Tilkunviilaaja

Ikivihreät-vetoketjupussukka edestä: Valo-olosuhteet olivat tällä pittoreskilla kuvauspaikalla hetken verran sellaiset, että kännykkäkamerani pystyi tarkentamaan pussukkaan ja pitämään tarkennuksensa terävänä. Olisin mielelläni ottanut kaikki kuvat samassa paikassa, missä olisin ehkä saanut pussukan lisäksi kuvaan mukaan - sammaloitunutta kalliota - krassin kukintoja - säiden patinoimia heinäseipäitä. No, löysin toisen aika kivan kuvauspaikan, missä pussukan taustalle ikuistui kiipeävä klematis. Pussukka avoimena, jotta vuorikangaskin näkyy: Kangasyhdistelmiä Olen heikkona kissakankaisiin (tämä varmaan tuleekin lukijoille yllätyksenä, hehheh), joten ostin tietysti palan minulle uutta kissakangasta, kun Tilkkutarhan Minna taannoin vieraili Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Kangas oli ja on mielestäni ihana, mutta vaikutti samalla sellaiselta, mihin on haastava löytää sopivia kanssakankaita. Haastoin Tyttären auttamaan, ja löysimme yhdessä ainakin neljä k

Ompelin myös toiset lehtikuviotilkut pussukkakappaleeksi. Käytin samoja kankaita kuin toiseen pussukkapuoliskoon, mutta kokosin yhden kappaleen useammasta osasta. Muuten kappaleet riittivät hyvin. Tarkastelin kappaleita, ja oli ilmiselvää, etteivät lehtikuviot olisi vaikuttaneet lehti- tai lehvämäisiltä ilman konetikkauskorostusta. Niin sitten ompelin lehden muotoiset tikkaukset joka palaan. Olin käyttänyt alkujaan taustakankaaksi ostamaani pallokuviokangasta vaaleammissa lehtikuviotilkuissa, ja päätin saman tien tehdä pussukan vuorin samasta kankaasta. Ilmeisesti kangas venyy helposti! Leikkasin vuorikappaleet täsmälleen päällikappaleiden kokoisiksi, mutta kun olin ommellut vetoketjun kiinni, kumpikin vuorikappale oli toisesta reunastaan paljon pussukkakappaletta pidempi: Tosi outoa! Päällikappaleet pysyivät oman kokoisinaan, mutta vuorikappale venähti! No, tasoitin kappaleet ennen kuin ompelin pussukan muotoonsa. Pussukka on periaatteessa valmis ja sillä on nimikin (o

Lehvätilkut saivat eilen ympärilleen useaa vihreää kangasta. Olin aktiivisesti unohtanut, että minulla oli tuota ympyrämäiskuvioista vihreää ja ilahduin kovin, kun sattumalta näin sen varastolaatikossa. En osaa juuri lainkaan kuvitella, miltä valmis pussukka näyttäisi. Pelkäänpä, että pussukan design perustuu siihen, että minulla oli lehväkuviotilkkujen lisäksi eri levyisiä kaitaleita (olin leikannut niitä valitsemistani kankaista summamutikassa) ja valitsin kuhunkin kohtaan sen, joka näytti sopivimman levyiseltä. Valmiiksi leikkaamani kaitaleet hupenivat siihen malliin, että pussukan toisen puolen tekeminen vaatii enemmän kekseliäisyyttä ja ehkä etukäteissuunnittelua. Siis joudun ehkä yhdistämään paria eri kaitaletta ennen kuin ompelen ne kiinni taustakerroksiin. Pohdin myös, pitäisikö lehväkuviotilkkujen päälle/ympärille tikata selkeämpi puun lehden ääriviiva. Olen katsellut näitä tilkkuja ja ne näyttävät lehdiltä aina vain vähemmän. Katsoja saisi nopeamman ahaa-elämyksen kun

Törmäsin muutama päivä sitten webissä ideaan, joka ei jättänyt rauhaan, ennen kuin olin kokeillut sitä. Yritin etsiä alkuperäistä ideaa, jotta voisin rehellisyyden ja avoimuuden nimissä linkittää siihen, mutta en millään löydä sitä! Joka tapauksessa tämä ei ole minun ideani, vaan muualla (mutta missä?) nähdyn idean kokeilu. ** Löysin idean lähteen melkein heti kun olin postannut tämän. Idea on Stitch-lehdestä, jonka uusinta numeroa esimerkiksi Angry Chicken arvioi tässä postauksessaan. ** Tulostin ensin melko jättiläismäisen kirjaimen paperille ja kopioin sen kankaalle läpi piirtämällä, haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin koneella kiemuroita kirjaimen ääriviivojen ympärille niin, että lähellä ääriviivoja kiemurat ovat oikein tiuhoja ja väljentyvät aina mitä kauemmas ääriviivasta mennään: Kakkoskokeiluni oli tämä mustalla koneompelulangalla tehty (minulla ei ollut mustaa tikkauslankaa). Ensimmäisen kokeilun tein punaisella konetikkauslangalla: Kankaana käytin tav

Ompelin farkkutilkuista ja muista kokoamani tilkkupinnan vetoketjupussukaksi. En lisännyt tikkausvanua collegejerseyllä paksuntamani pinnan taakse, vaan luotin farkkupalojen jäykistävän pussukkaa riittävästi. Ompeleminen luisti ja pussukka valmistui mielestäni yllättävän nopeasti. Suljin vuorikappaleen kääntöaukon, piilotin langanpätkät saumaan, käänsin vuorin päällikappaleen sisään ja asettelin pussukan muotoonsa. Ihana! (Niin no, niin ihana kuin näistä kankaista saa.) EIIII ! ! Ei ollutkaan ihana! Pussukan tilkkupinnassa oli koko ajan vaaninut ompeluvirhe: Erhe: Olin jotenkin rähminyt sauman tuosta kohdasta liian kapeaksi. En ymmärrä, miten se on voinut tapahtua! Pakkohan palkeenkieli oli korjata, ei sitä voinut repsottamaankaan jättää. Korjattu: Parsin kohdan aitapistoilla (toivottavasti) purkautumattomaksi ja kehitin päälle hämäyskoristeen. Olin valmis lisäämään pari muutakin rusettia, mutta pussukka näytti aivan riittävän somistetulta jo näin. Valaistusolosuhteet

Pussukoita ja muita tilkkutöitä tehdessäni vaikeinta on yleensä keksiä, mistä aloittaa. Valinnanvaraa on! Minulla on muutama kassillinen pienehköjä tilkkuja ja isommat määrät ovat kaapeissa ja säilytyslaatikoissa. Yleensä tartunkin vain lähimpään palaan tai kankaaseen ja kehitän jotain sen ympärille. Olin taas eilen tyhjän päällä, aloituspisteessä. Ensimmäiseksi silmiini sattui osumaan kivan näköinen mutta haastavaksi yhdisteltäväksi osoittautunut Vera Bradley –printti. Tajusin hetken mietittyäni, että farkkukangas voisi sopia siihen. Otin esiin farkkutilkkuvarantoni ja lähdin sommittelemaan ”sitä mukaa tikattavaa” tilkkupintaa. Ensimmäinen tilkkupinta: Pidin kiinni kahdesta periaatteesta: - Yläreunassa olisi vain ohuempia kankaita, jotta vetoketjun ompeleminen olisi helpompaa. - Alanurkassa olisi pohjaa varten leikattavaa neliötä leveämpi ja korkeampi pala. Toinen tilkkupinta. Olin käyttänyt valmiiksi leikkaamani kukka-, raita- ja pilkkukankaat niin vähiin, että otin muka

Tytär ehdotteli, että koristelisin seuraavan pussukan kangasjojolla. Itse asiassa hän ehdotti jojokoristetta jo Kesäillan valssi –pussukkaan, mutta unohdin ehdotuksen, ja sitten pussukka olikin jo virallisesti valmis. Jojoja minulla on varastossa vaikka millä mitalla, mutta kokemukseni mukaan ne eivät sovi yhtään mihinkään muuhun kankaaseen! (Siksi niitä on edelleen tosi monta.) Ideoin seuraavaa pussukkaa ja aioin ottaa lähtökohdaksi tosi kirkkaan pinkin kankaan, josta tekisin kangasjojon. Eipä löydy kangasjojontekolaitettani mistään! Minulla on sellainen muovinen, kätevä työkalu, mutta etsinnöistä huolimatta se pysyy teillä tietymättömillä. Tiedän, että jojoja saa tehdyksi ilman erikoistyökaluakin, mutten periaatteesta rupea tekemään niitä millään muulla menetelmällä. Väline on jossain ja putkahtaa varmasti esiin silloin, kun en tarvitse jojoja. Luovutettuani etsimästä otin lähtökohdaksi kimaltavan, pinkin kangaskappaleen. Päätin toteuttaa toisenkin pussukan samalla menetelmäl