söpömpää.

Vaikka syyskuun pussukkatuotto oli erinomaiset neljä kappaletta, mieltäni jäi kaihertamaan valmistamieni pussukoiden värimaailma. Katinkontit-pussukkaa ommellessani tavoittelin tyylikästä musta-valko-punaista fiilistä, mutta siitä tuli hauskahko ja mielestäni vähän mjaah.

Muut kolme pussukkaa olivat peräti maanläheisen värisiä. Olen katsellut viimeaikaisia kuvia, ja niiden perusteella voisi luulla minun olevan värisokea tai oudosti näkevä, tai sitten saattaa ajatella, että minulla on aika merkillisiä jäännöspaloja varastossa.

Päätin siis, että seuraava pussukka olisi toista maata. Pois maanläheiset värit ja tilalle söpöyttä! Otin siis esiin tällaisen pinon:

Minun on vaikea tehdä omaa silmääni miellyttäviä tilkkupintoja, ellen ota mukaan epämääräisen kokoisia ja muotoisia jäännöspalalöytöjä. Niinpä tilkkupintoihin tuli muutamaa muutakin kangasta kuin pinossa oli:

Kasvatin pintoja alareunasta ompelemalla leveähkön mutta aika matalan pinnan kokonaan jäännöspaloista. Ihan alimpaan reunaan laitoin leveän kaitaleen – sehän jää pohjalle piiloon. (Valmiista pussukkapinnoista ei ole vielä kuvaa.)

Käsillä on 30-senttinen vetoketju eli tästä pussukasta tulee vielä edellisiäkin isompi. Sehän sopii! Enemmän söpöyttä on parempi kuin vähemmän.