esiliina!

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.)

Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen.

Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis.

Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua d-kirjaimen sujuvasti, niin nimeksi tuli sittenkin ”Etelän hedelmät”.

Essussa on kätevää se, että edessä on lieve.

Liepeeseen voi vaikka kuivailla käsiä, tai siihen voi tarrata ja sen avulla nostaa jotain vähän kuumaa ilman, että tarvitsee ottaa pannulappuja esiin. Ja kaksinkertaisena essu myös suojaa paremmin.

Essu ulottuu hoikan ihmisen yllä sen verran pitkälle, että se suojaa myös sivulta tulevilta roiskeilta. Jos vaikka joutuu vähän kokkaamaan jotain hienossa juhlamekossa, niin on paremmin suojautunut kuin yleensä essun kanssa. Ja jos essu jää eteen kun menee vaikka kahvipöytään juhlamekkoineen, niin ei haittaa mitään, jos joku kaataakin kahvit syliin. Esimerkiksi jos kahvinkaataja kysyy, että ”saako kaataa päälle” ja siihen erehtyy vastaamaan kyllä.

Hyvänen aika! Tänään on vuoden toinen päivä ja tämä jo toinen tänä vuonna valmistunut ompelutyöni! Jos jatkan samaa tahtia, minulla on vuoden lopussa 365 valmista käsityötä! Eiväthän ne edes mahdu mihinkään. Nyt täytyy hidastaa.