tilkkupeitto!
Ihanat kankaat ja ihana tikkaus tekevät uusimmasta, Ruususen päiväuni -nimisestä tilkkupeitostani ihanan:
Olen jo monta vuotta halunnut tehdä tämän tilkkupinnan, jossa limittäiset neliöt näyttävät leijuvan toistensa lomassa. Kauan kesti, ennen kuin päättelin, miten tämän voi ommella, ja sen jälkeen mittojen miettiminen vei aikansa.
Minulla oli, harvinaista kyllä, tarpeeksi paljon samaa kangasta tilkkupinnan taustakappaleeksi, mutta halusin ommella taustapuolellekin jonkun kivan jujun. Poutapilvi keksi kommentissaan, että tilkkurivi voisi olla vaikka kukkakedon poikki kulkeva polku.
Rakas siskoni mieltyi Ruususen päiväuni –tilkkupeittooni jo ennen kuin olin ehtinyt tikkauttaa sen. Ehdinkin hyvin kirjoittaa tärkeän asian näkyviin peiton nimilappuun:
Onkin hauska esitellä tilkkutyö, joka on omasta mielestäni onnistunut. (En ole samalla tavalla ylpeä eilisestä Avosydän-vetoketjupussukastani.)
Peittoa olikin rankka pidellä ylhäällä valokuvien ottamisen ajan! Seisoin puutarhatuolilla ja pystyin juuri ja juuri levittämään kädet levälleen ylös niin, että peitto pysyi melkein suorana. Pitkään kuvaussessioon minusta ei ollut, joten loput kuvat otin maan tasalla.
Uusin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeittoni on kooltaan noin 160cm x 200cm. Olen ommellut keskiosan Heather Mulder Petersonin Trends and Traditions -blogissa näkemäni kuvan mukaan, mutta itse mitoittaen ja sommitellen. Kehitin kehysideat itse.
Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun Soile Kivinen tikkasi tilkkupinnan kauniilla ruusukiehkurakuviolla. Tikkauskuvio innoitti keksimään tilkkupeitolle tämän nimen.
Käytin peittoon punaisia ja vihreitä tai sellaiseksi luokittelemiani kankaita. Valitsin itselleni epäluonteenomaisesti pelkkiä kauniita kuoseja ja leikkelin surutta menemään. Valmiissa peitossa ei taidakaan olla yhtään rumaa kangasta!
Peiton viimeistelevä reunakantti on myös poikkeuksellinen, sillä ostin valmiita kanttinauhoja Tallinnan Karnaluksista kesämatkallani ja valitsin niistä yhden sopivaksi tähän. Teen tavallisesti kanttinauhan itse ja kiinnitän sen kaksinkertaisena peittoon. Tämä oli perinteinen kanttinauha, ja kylläpä se olikin helppo ja joutuisa ommella!
Olin tasoittanut peittoaihion jo jokin aika sitten, mutta vasta tänään sain aikaiseksi viedä työn päätökseen. Ruususen päiväuni on jo neljäskolmas tänä vuonna valmiiksi saamani tilkkupeitto!
Olen jo monta vuotta halunnut tehdä tämän tilkkupinnan, jossa limittäiset neliöt näyttävät leijuvan toistensa lomassa. Kauan kesti, ennen kuin päättelin, miten tämän voi ommella, ja sen jälkeen mittojen miettiminen vei aikansa.
Minulla oli, harvinaista kyllä, tarpeeksi paljon samaa kangasta tilkkupinnan taustakappaleeksi, mutta halusin ommella taustapuolellekin jonkun kivan jujun. Poutapilvi keksi kommentissaan, että tilkkurivi voisi olla vaikka kukkakedon poikki kulkeva polku.
Rakas siskoni mieltyi Ruususen päiväuni –tilkkupeittooni jo ennen kuin olin ehtinyt tikkauttaa sen. Ehdinkin hyvin kirjoittaa tärkeän asian näkyviin peiton nimilappuun:
Onkin hauska esitellä tilkkutyö, joka on omasta mielestäni onnistunut. (En ole samalla tavalla ylpeä eilisestä Avosydän-vetoketjupussukastani.)
Peittoa olikin rankka pidellä ylhäällä valokuvien ottamisen ajan! Seisoin puutarhatuolilla ja pystyin juuri ja juuri levittämään kädet levälleen ylös niin, että peitto pysyi melkein suorana. Pitkään kuvaussessioon minusta ei ollut, joten loput kuvat otin maan tasalla.
Uusin Ruususen päiväuni -niminen tilkkupeittoni on kooltaan noin 160cm x 200cm. Olen ommellut keskiosan Heather Mulder Petersonin Trends and Traditions -blogissa näkemäni kuvan mukaan, mutta itse mitoittaen ja sommitellen. Kehitin kehysideat itse.
Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelun Soile Kivinen tikkasi tilkkupinnan kauniilla ruusukiehkurakuviolla. Tikkauskuvio innoitti keksimään tilkkupeitolle tämän nimen.
Käytin peittoon punaisia ja vihreitä tai sellaiseksi luokittelemiani kankaita. Valitsin itselleni epäluonteenomaisesti pelkkiä kauniita kuoseja ja leikkelin surutta menemään. Valmiissa peitossa ei taidakaan olla yhtään rumaa kangasta!
Peiton viimeistelevä reunakantti on myös poikkeuksellinen, sillä ostin valmiita kanttinauhoja Tallinnan Karnaluksista kesämatkallani ja valitsin niistä yhden sopivaksi tähän. Teen tavallisesti kanttinauhan itse ja kiinnitän sen kaksinkertaisena peittoon. Tämä oli perinteinen kanttinauha, ja kylläpä se olikin helppo ja joutuisa ommella!
Olin tasoittanut peittoaihion jo jokin aika sitten, mutta vasta tänään sain aikaiseksi viedä työn päätökseen. Ruususen päiväuni on jo neljäs
Kommentit
Toivottavasti Google kääntäminen minun linjat, ja kiitos hyvää suomea !!