melkein kuin taikuutta.

Kävin viemässä jäännöspalaneliöiden ympärille rakentamani tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalveluun keskiviikkoiltana. Tikkaus- ja alalangan valinta kävi Soilen avulla käden käänteessä ja löysimme nopeasti uuden, hauskan tikkauskuvionkin (”Falling Leaves”).

Ehdin seurata, kun Soile pingotti tilkkupinnan ja taustakappaleen koneeseen. Jätin hänet harjaamaan pinnasta langanpätkiä ja kissankarvoja (hänen kätensä ja tarraharja viuhtovat kiivaasti kuvan vasemmassa ylänurkassa).

Heti seuraavana iltana oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja Soile toi kokoukseen tilkkupeittoni, jonka hän oli ehtinyt tikata valmiiksi! Silmiä piti hieraista – suoritus vaikutti aivan maagiselta. Kyllä kelpasi esitellä peittoa todella tuoreeltaan Show and Tell –osiossa.

Suoraan Tilkkupajalta näimme myös Soilen oman solmiotilkkutyön ja Vapun ihanan tähtikuvioisen työn. Vapun työ taisi olla Perinnettärien mysteerityö.

Itselläni ei ole maagisia kykyjä, joten värikäs tilkkupeittoni on sentään vielä kanttaamatta (kuten geometrinen tilkkutyönikin, hohhoijaa), joten en voi jakaa kanssanne tilkkupeiton valmistujaiskuvia. Vähän esimakua sentään. Täytyyhän minun päästä esittelemään kivaa tikkauskuviota. Erottuuko se tässä lainkaan?

Tai tässäkään kuvassa?

Otin kuvat ulkona auringonpaisteessa! Saimme sellaisesta harvinaisuudesta nauttia tänään parin tunnin ajan, ja onneksi ehdin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Kuvissani on tällä kertaa minulle mieluisat värisävyt, kiitos valaistusolosuhteiden.

Voisin ruveta kanttaamaan kahta uusinta tilkkupeittoani, mutta englantilais-suomalainen kangasvaihtotyöni vaivaa minua. Valitsin hyvin työlään mallin eikä minulla ole valmiina kuin ensimmäinen blokki. Nyt on ryhdyttävä paiskimaan hommia työn valmistumisen eteen! Onhan sentään jo maaliskuu, hyvänen aika!