tilkkukolmiot ratkaisivat ongelman.

Irrotin oranssin hanhen vieressä leijailleet ruohomätäsyritelmät tekeillä olevasta tilkkuseinävaatteesta. (Mieleni tekisi nyt käyttää sanaa menneisyydestäni, mutta se ei ihan sovi tähän yhteyteen. Länsi-Suomessa kutimen purkaminen on riistämistä! Kirjakielessä ikävämerkityksinen sana voi siis esiintyä hyvin erilaisessa yhteydessä. Ompelutyön purkamiseen riistäminen ei sentään lännessäkään sovi.)

Koska tykkäsin tehdä paper-piecing-kolmiokärkiä, ompelin ruohomättäiden tilalle oranssisävyisen kärkipinon:

Voin melkein kuvitella, että hanhi olisi kävelemässä kohti havupuuta. Ööö, tai sama se, mitä nuo kolmiot ovat! Tilkkutyön esittävyyteen ne eivät tuo lisää, mutta näyttävät aika kivoilta!

Juhlia 

Viikonloppu oli pelkkää juhlintaa. Minulla oli lauantaina syntymäpäivä ja pidin oikein kekkeritkin, ja sunnuntaina juhlittiin tietysti kaikkia äitejä.

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi neuloja, joihin ei lankaa tarvitse pujottaa (olikohan sen suomenkielinen nimitys ”sokeain neula,” mikä kuulostaa kummalliselta) ja muutaman ihanan keväisen herkän kankaan:

Sovitusnukkekangasta lukuunottamatta kaikki ovat melko ei-tyypillisiä kuoseja minulle. Nämä ovat Tilkkutarhasta.

Tytär antoi minulle ihanan synttärilahjan:

Cath Kidstonin Patch-kirjassa yhdistyvät kaksi lempitavaraani, kirja ja kankaat!

Kirjassa oli taas muutama erittäin houkutteleva kangasjojonkäyttöidea. Jojotyökaluni on edelleen kateissa! Se on varmasti sujahtanut neljänteen ulottuvuuteen ja jäänyt sinne. Täytyy varmaan ostaa uusi! Myyn entisen/uuden, jos entinen sittemmin löytyy.

Tilkkutöitä uudella omistajalla 

Lauantaisen kirppisteemapäivän kunniaksi annoin synttärijuhlistani lähteville sukulaisille mahdollisuuden ottaa mukaan tekemiäni käsitöitä. Kummityttö valitsi ”aivan hänen näköisensä” vetoketjupussukan nimeltä Mukava, ja se taisi tulla heti käyttöön:

Kummitytölle meni lisäksi Nurin-oikein-tyynynpäällinen, joka näyttäisi sointuvan aika hyvin heidän sohvalleen:

Hienoa, että kuvassa on mukana myös koirakauneutta!