valmiit lasinaluset. valmis vetoketjupussukka.

Tikkasin ihanan elegantista kuponkikankaasta rakentelemani ”Muodinmukaiset”-lasinaluset lopuksi kullanvärisellä tikkauslangalla (metallilanka). Aluset kimaltelevat kauniisti valossa, mutta kuvassa efekti katoaa.

Nämä ovat hemaisevat. Pitäisin nämä itselläni, mutta Sisko ehti varata nämä jo itselleen. Pahkeinen, kun tuota reunakangastakaan ei ole enää jäljellä!

Sitten jäännöstilkkujen kimppuun…

…vai mitä? Vastikään siivotussa vintissä on nimittäin muutama laatikollinen jäännös- ja muita kankaita, siis niiden kankaiden lisäksi, jotka minulla on aktiivisella ompelualueellani (siis makkarissa). Tässä laatikko, jonka hain vintistä eilen illalla sitä varten, että tekisin paloista vähän isompia paloja ja edelleen tilkkupintoja esimerkiksi pussukoissa käytettäviksi:

Huom, tämä ei ole pikkuinen säilytyslaatikko, vaan sellainen jota joutuu kantamaan kaksin käsin.

Vaan mitä tein? Iskin silmäni Lappi-henkiseen retrokangaspalaan, joka pilkisti esiin lahjoituksena saamastani kangasaarrekassista.

Pykänauhakoristelut on painettu kankaaseen.

No, löysin ensiksikin kankaan väreihin sopivan vetoketjun, jonka jälkeen leikkasin pussukkapalat ja niille collegekankaasta jäykistekerroksen. Tikkasin ”pykänauhoja” pitkin ”nauhojen” värisin langoin ihan tavalliset suorat tikkaukset.

Tytär löysi erinomaisen vuorikankaan, jonka jälkeen saatoin kiinnittää vetoketjun:

Pussukka oli vielä samana iltana valmis. Tässä hän on - Joiku-vetoketjupussukka:

Muistin viime tingassa jopa leikata ja ommella sivusaumoihin kiinnittyvät kiinnipitolenksut.

Tässä näkyy vuorikangas. Sain kankaan (taisi olla kategoriaan ”kamala” kuuluva) tilkkuystävältäni Miljalta ja ompelin siitä heti Ärtsy-vetoketjupussin. Ärtsy oli ensimmäinen kokeilu hyväksi havaitsemallani vetoketjupussukkatekniikalla. Sittemmin olen kyllä tehnyt tukevia, topattuja pussukoita, joissa on pohjakin.

Pussukasta tuli tosi kiva – jotenkin sen näköinen, että sitä voitaisiin myydä kaupan hyllystä. Mutta tykkään enemmän tehdä tilkkumaisempia pussukoita!

Joiku-pussukka on ylhäältä noin 25cm leveä.
Korkeus noin 19cm,
pohjan leveys noin 8,5cm.
Käytin 25-senttistä vetoketjua.

Kankaista puheen ollen

Oli vähän kuin olisin voittanut arpajaisissa tai blogiarvonnassa, kun töistä tullessa minua odotti ulkomailta asti (Saksasta) tullut lupaavan pullea kirjekuori! Lähetin vähän aikaa sitten Tintille palan hänen ihailemaansa kissakangasta (ja vähän jotain muuta, mitä kuoreen sopi) ja hän lähetti ylettömän vastalahjan, esimerkiksi nämä aidot indonesialaiset puuvillakankaat:

En ole tällaisia kankaita nähnyt Suomessa missään! Upeita! Minulla on siis myönteinen ongelma – mitä ompelisin näistä?! (Uskon ongelman lopulta ratkeavan onnellisesti.)

Blogiarvonta jatkuu

Haluatko osallistua Tilkunviilaaja-blogin 2-vuotispäivän kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan? Voit osallistua tässä postauksessa kuvailemallani tavalla.

Enkä tiedä ihan vielä, mitä arvon! Siispä minua ilahduttaakin kaksi asiaa. Tai kolme:

- Juuri äsken katsoessani jo 15 ihmistä oli jättänyt kommentin / osallistunut arvontaan. Se on monta! Useammatkin ovat todella tervetulleet!

- Osallistuneet osoittavat ihanaa luottamusta siihen, että arvonnan voitto on heille mieleinen, vaikka joutuvat osallistumaan sokkona. Kyllä lämmittää!

- Kommenteissa on tosi monta innostavaa ideaa, kiitos niistä! Ja kiitokset monista kannustuksista!

Vähän karrella –tilkkuseinävaatteen epäonnistunut aloitus

Minulla on melko vajavainen avaruudellinen hahmotuskyky. Halusin koota mosaiikkipintaa ja kuvittelin, että saisin sitä syntymään paloista ja niiden ympärille ompelemistani reunuksista, näin:

Kääntelin koepaloja ympäri ja ämpäri ja jouduin toteamaan, ettei näistä pysty erkkikään kokoamaan järkevän näköistä kuviota. (Ainakaan ilman, että menee ikä ja terveys.) Palasin blogosfääreihin ja minulle selvisi, miten pinta syntyy helpoimmin.

Applikoimalla:

Kyllä, tämä aloitus vaikutti siltä, että pääsisinkin johonkin.