taas vetoketjupussukka. ja lasinaluset.

Sain valmiiksi pussukan, johon liittyi kokeilu. Lisäsin vetoketjun kumpaankin päähän kangaskaitalehuolittelun. Olen blogosfääristä lukenut kirjoituksia, joissa tykätään normivetoketjupäiden olevan epähuolitellut ja joissa vannotaan huolittelukappaleiden nimeen.

Toinen puoli "Mummi"-pussukasta on punasävyinen:

Pussukasta piti tulla vähemmän alaspäin kapeneva. Olin jo ajatuksen tasolla leikkaamassa kappaleita alaspäin leveneviksi, kun huomasin, että eihän vetoketjun leveys siihen riitä, varsinkin jos haluan huolittelukappaleita valmiissa pussukassa näkyviin ollenkaan.

Niin sitten pussukka kapenee samalla tavalla alaspäin kuin yleensä tekemäni pussukat kapenevat, tosin ei ihan niin paljon kuin kuvassa näyttäisi. Kuvauskulma hämää.

Toisella puolella pussukassa on sinisävyiset tilkut. Lisäsin pintaan myös vähän pitsiä.

Vuorin toinen puoli on aidosti vanhaa ruutukangasta. Olisikohan tämä peräti 1940-luvulta?

Kun ompelin pussukan vuori- ja tilkkupintapalaa pussiin, minulle kävi vanhanaikaisesti. Aivan! Olin unohtanut avata vetoketjun. Aikani yritin avata sitä kankaan läpi, että saisin pussukalle kääntöaukon, mutta ei onnistunut. Piti purkaa sivusaumaa vähän, että sain sormet ujutetuksi vetoketjun puolelle ja lopulta ketjun auki.

Pitsiä on tosiaan vain toisella tilkkupinnalla.

Tästä näkee, että vetoketjun huolittelukaitale ei välttämättä jää kunnolla näkyviin. En saanut toiselle puolelle riittävän leveää pintaa, kun vuorikappaleet liukuivat vetoketjua ommellessani limittäin eli jouduin kaventamaan pussia.

Toiselle puolelle vuorikankaita riitti vähän pidemmälle ja vetoketjun päättävä kangaskappale näkyy sen verran kuin sen pitäisikin näkyä:

No ehkä tämä on kivemman näköinen kuin pelkkä vetoketjun pää. En tiedä tosin, onko se vaivan arvoisesti paremman näköinen. Pussukan yläkulmista tulee siistit vaikkei käyttäisi tällaisia lisukkeita.

Tai jos vetoketjussa on tavallista lyhyemmät kangaspäät, siinä tapauksessa kannattaisi harkita tätä ratkaisua. Niin ja tietysti jos joutuu käyttämään liian pitkää vetoketjua.

Pussukka sai nimekseen Mummi, koska se valmistui Anopin eli Tyttären Mummin syntymäpäivänä ja päätyi lopulta tälle syntymäpäivälahjaksi! En ennättänyt edes mitata valmista pussukkaa, vaan piti heti rientää synttärikahveille.

Valmis myös

Sain vihdoinkin valmiiksi jo kauan aikaa sitten aloittamani sydän-/ruusukuvioiset lasinaluset. Tämä sarja on nimeltään ”Herttaiset” ja näitä on kuusi kappaletta.

Jospa kultalangalla tekemäni tikkaukset näkyisivät tässä kuvassa vähän paremmin:

Käänsin kuvaan näkyviin myös alusten kääntöpuolen.

Tulossa: lisää jäännöspalapussukoita

Minulla oli pariin pussukkaan toisen puolen tilkkupinta koottuna ja toinen puuttui. Kävin uudelleen läpi valmistamani neliötilkut ja löysin muutaman sopivan. Kun yhdistin tilkut ja lisäkangasta, sain kahteen pussukkaan kootuksi toisenkin puolen.

Nyt on tekeillä ruskeasävyinen pussukka:

Näiden toisella ja toisella puolella on aika paljonkin yhteistä, nämä näyttävät selvästi kuuluvan samaan pussukkaan.

Toinen pussukka-aihio on hyvin kirjava:

Näiden kahden tilkkupinnan välinen yhteys on aika vähäinen, mutta toisaalta pussukasta on yleensä kerrallaan näkyvissä vain toinen puoli!