ompelin reunat kirjavaan torkkupeittoon.
”Annan itselleni valtavan käden” eli ”a big hand for me”! Olen saattanut ”nopeasti valmistuvan” torkkupeiton entistä valmiimmaksi – sillä on nyt uloimmat reunat. Enää tikkaaminen (huvittavaa; ihan kuin tikkaamisessa olisi mitään ”enää”-mäistä) ja kanttaus, niin torkkupeitto on todellakin valmis.
Melko valmiilta tämä näyttää:
Jatkoin musta-valkoista linjaa reunoihin, mikä näyttää mielestäni aika kivalta:
Peiton punainen välikaitale on todella pirteä ja erottuu hyvin tummanpuhuvista reunoista, ja reunat ovat todella tummat. Ehkä reunat olisivat voineet olla vähän vaaleammatkin, mutta täytyy käyttää niitä kankaita, joita jo on.
Kyllä kuulostin hyveelliseltä. Ihan kuin aina toimisin tuolla periaatteella enkä ostaisi läjittäin kankaita varastoon.
Peiton sävyistä tulee mieleeni jotain, mutten saa oikein kiinni siitä, mitä minulle tulee mieleen. Ehkä jollekin lukijalle tulee sama joku mieleen ja näen kommentista, mikä se on!
Annoin itselleni luvan aloittaa uuden jutun, kun sain torkkupeiton reunan ommelluksi. Leikkasin siis ensin kaksi vanupalaa, jotka olivat vähän vetoketjua leveämmät:
Toivottavasti vanupinta ei liikaa kutistu tikatessani, tai vetoketjupussukan ompeleminen mutkistuu!
Löysin edellisenä iltana jäännöspalakassista kahden tilkun yhdistelmän, jossa oli ihanaa ruusukangasta. Se oli itseoikeutetusti pussukan tilkkupinnan aloituspala. Asetin palan melko keskelle vanukappaletta ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten vain saman pituinen kaitale ensimmäisen palan päälle, oikeat puolet vastakkain ja sauma. Käännetään kaitale oikein päin ja jatketaan. Löysin helposti muutamia sopivan hempeitä paloja, jotka ompelin kiinni, ja sitten varasto ehtyi. Tähän saakka pääsin:
Nyt täytyy huolehtia siitä, että pussukan toisella puolella on samankaltaisia kankaita, edes joitakin. Ja täytyy etsiä/leikata lisää vähän isompia tilkkuja/kaitaleita. Tästä jatkuu!
Melko valmiilta tämä näyttää:
Jatkoin musta-valkoista linjaa reunoihin, mikä näyttää mielestäni aika kivalta:
Peiton punainen välikaitale on todella pirteä ja erottuu hyvin tummanpuhuvista reunoista, ja reunat ovat todella tummat. Ehkä reunat olisivat voineet olla vähän vaaleammatkin, mutta täytyy käyttää niitä kankaita, joita jo on.
Kyllä kuulostin hyveelliseltä. Ihan kuin aina toimisin tuolla periaatteella enkä ostaisi läjittäin kankaita varastoon.
Peiton sävyistä tulee mieleeni jotain, mutten saa oikein kiinni siitä, mitä minulle tulee mieleen. Ehkä jollekin lukijalle tulee sama joku mieleen ja näen kommentista, mikä se on!
Vanutikattua tilkkupintaa eri lailla
Olen tehnyt ”sitä mukaa tikattavaa” tilkkupintaa aikaisemminkin – silloin kun tein noin miljoona puoliympyrän muotoista vetoketjupussukkaa vuonna jotain. En silti osannut yhdistää ajatusta helpoimpaan vetoketjupussukan ompelutekniikkaani ennen kuin nyt.Annoin itselleni luvan aloittaa uuden jutun, kun sain torkkupeiton reunan ommelluksi. Leikkasin siis ensin kaksi vanupalaa, jotka olivat vähän vetoketjua leveämmät:
Toivottavasti vanupinta ei liikaa kutistu tikatessani, tai vetoketjupussukan ompeleminen mutkistuu!
Löysin edellisenä iltana jäännöspalakassista kahden tilkun yhdistelmän, jossa oli ihanaa ruusukangasta. Se oli itseoikeutetusti pussukan tilkkupinnan aloituspala. Asetin palan melko keskelle vanukappaletta ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten vain saman pituinen kaitale ensimmäisen palan päälle, oikeat puolet vastakkain ja sauma. Käännetään kaitale oikein päin ja jatketaan. Löysin helposti muutamia sopivan hempeitä paloja, jotka ompelin kiinni, ja sitten varasto ehtyi. Tähän saakka pääsin:
Nyt täytyy huolehtia siitä, että pussukan toisella puolella on samankaltaisia kankaita, edes joitakin. Ja täytyy etsiä/leikata lisää vähän isompia tilkkuja/kaitaleita. Tästä jatkuu!
Kommentit