laukkuko? Syyringin näyttely auki!
Suunnittelen ompelevani tästä kirjavavärisestä ympyrästä – yllätys! – tilkkulaukun. Hiukan isomman kuin yleisimmin tekemäni, joten saatan lisätä tähän vetoketjun samaan tyyliin kuin Pink Panther –laukussa oli.
Tein ensimmäiselle kirjavalle reikäleipäkuviolle kaverin, joka tulee laukkupinnan toiselle puolelle.
Laukussa on paljon aika vaaleaa kangasta, joten lisäsin tilkkupinnan alareunaan taas tummempaa kangasta, ettei laukun pohja olisi niin aran värinen.
Jaa-a, millainenhan laukku näistä paloista mahtaa tulla. En ole ihan niin innostunut kuin aluksi arvelin olevani.
Syyringin tilkkutyönäyttely avoinna
Eilen saatiin ripustetuksi tilkkutyönäyttely ”Kutsuttuna” Paavalin kirkon eteiseen, osoite Sammatintie 5, 00550 Helsinki..
Näyttely on avoinna 3.-25.5.2011, maanantaista torstaihin klo 11:00-15:00 sekä kirkon tapahtumien aikana.
Raitiovaunuilla 6 ja 8 pääsee aivan kirkon viereen.
Virtuaalisessa tilkkutyönäyttelyssä voi käydä Syyringin kotisivujen galleriassa. Sinne on pantu näkyviin kaikki tämänvuotisen Kustaankartanon näyttelyn "Villit ja vapaat" työt kuvina.
Kiitos kommenteista!
Työtilapaljastukseni kirvoittivat useita kommentteja, mistä olen tosi iloinen! Ehkä lukijat eivät hylkääkään blogiani, vaikka ovat nähneet kulissien taa.
Olen tosiaan onnellisessa asemassa, kun voin työskennellä näinkin väljästi. Ompelin kyllä monen vuoden ajan keittiössä. Joka kerran työt aloittaessani jouduin raivaamaan pöydän tyhjäksi ja pyyhkimään sen puhtaaksi. Ja työrupeaman päätteeksi nostin ompelukoneen keittiön komeroon. Silloin tilaa oli toisaalta ihan kivasti, toisaalta aivan olematon määrä. Mutta kaikenlaista sain silti tehdyksi.
En oikeastaan ihmettele niinkään sitä, miten pienessä tilassa voi ommella. Ihmettelen niitä monituisia, vakavan oloisesti esitettyjä ohjeita ompelutilan rakentamiseksi komeroon, tai mitättömän pienelle hyllylle. Ihan kuin sellaiseen tilaan kannattaisi oikein pyrkiä!
Ompelukoneista
Vekki kysyi ompelukoneestani. Olen ollut siihen hyvin tyytyväinen! Se on ollut luotettava, sen kanssa on kaikki sujunut, ja sen käyntiääni on mukavan pehmeä. En keksi siitä mitään, mikä harmittaisi. Nyttemmin olen kyllä miettinyt uuden ompelukoneen hankkimista – tässä vaiheessa, kun se on vielä hyvässä kunnossa.
Tilkkuiluystävilläni on monella hieno Bernina, joka osaa tehdä tasapituisia pistoja myös vapaassa konetikkauksessa. Sellainen toisaalta kiinnostaisi, ja myös he ovat omiin koneisiinsa erittäin tyytyväisiä. Toisaalta haluaisin pysyä hyväksi havaitsemassani merkissä, jonka käyntiääni taitaa olla Berninaa hiljaisempi.
Apulainen asialla
Karvainen apurini oli vapun aatonaattona taas paiskinut töitä kangaskaapillani. Olin unohtanut kaapin oven auki ja palatessani paikalle löysin lattialta hänen työnsä tulokset:
Apurini oli tällä kertaa suunnannut energiansa ruskeiden ja beigejen kankaiden pinoon, joka oli kaapin kolmanneksi alimmalla hyllyllä. Haluaisin todella tietää, mitä kissamme päässä liikkuu, kun se tumpuloi kangaspinoja lattialle. Ehkä se tutkii, olisiko hyllyllä kivaa makuupaikkaa.
Tein ensimmäiselle kirjavalle reikäleipäkuviolle kaverin, joka tulee laukkupinnan toiselle puolelle.
Laukussa on paljon aika vaaleaa kangasta, joten lisäsin tilkkupinnan alareunaan taas tummempaa kangasta, ettei laukun pohja olisi niin aran värinen.
Jaa-a, millainenhan laukku näistä paloista mahtaa tulla. En ole ihan niin innostunut kuin aluksi arvelin olevani.
Syyringin tilkkutyönäyttely avoinna
Eilen saatiin ripustetuksi tilkkutyönäyttely ”Kutsuttuna” Paavalin kirkon eteiseen, osoite Sammatintie 5, 00550 Helsinki..
Näyttely on avoinna 3.-25.5.2011, maanantaista torstaihin klo 11:00-15:00 sekä kirkon tapahtumien aikana.
Raitiovaunuilla 6 ja 8 pääsee aivan kirkon viereen.
Virtuaalisessa tilkkutyönäyttelyssä voi käydä Syyringin kotisivujen galleriassa. Sinne on pantu näkyviin kaikki tämänvuotisen Kustaankartanon näyttelyn "Villit ja vapaat" työt kuvina.
Kiitos kommenteista!
Työtilapaljastukseni kirvoittivat useita kommentteja, mistä olen tosi iloinen! Ehkä lukijat eivät hylkääkään blogiani, vaikka ovat nähneet kulissien taa.
Olen tosiaan onnellisessa asemassa, kun voin työskennellä näinkin väljästi. Ompelin kyllä monen vuoden ajan keittiössä. Joka kerran työt aloittaessani jouduin raivaamaan pöydän tyhjäksi ja pyyhkimään sen puhtaaksi. Ja työrupeaman päätteeksi nostin ompelukoneen keittiön komeroon. Silloin tilaa oli toisaalta ihan kivasti, toisaalta aivan olematon määrä. Mutta kaikenlaista sain silti tehdyksi.
En oikeastaan ihmettele niinkään sitä, miten pienessä tilassa voi ommella. Ihmettelen niitä monituisia, vakavan oloisesti esitettyjä ohjeita ompelutilan rakentamiseksi komeroon, tai mitättömän pienelle hyllylle. Ihan kuin sellaiseen tilaan kannattaisi oikein pyrkiä!
Ompelukoneista
Vekki kysyi ompelukoneestani. Olen ollut siihen hyvin tyytyväinen! Se on ollut luotettava, sen kanssa on kaikki sujunut, ja sen käyntiääni on mukavan pehmeä. En keksi siitä mitään, mikä harmittaisi. Nyttemmin olen kyllä miettinyt uuden ompelukoneen hankkimista – tässä vaiheessa, kun se on vielä hyvässä kunnossa.
Tilkkuiluystävilläni on monella hieno Bernina, joka osaa tehdä tasapituisia pistoja myös vapaassa konetikkauksessa. Sellainen toisaalta kiinnostaisi, ja myös he ovat omiin koneisiinsa erittäin tyytyväisiä. Toisaalta haluaisin pysyä hyväksi havaitsemassani merkissä, jonka käyntiääni taitaa olla Berninaa hiljaisempi.
Apulainen asialla
Karvainen apurini oli vapun aatonaattona taas paiskinut töitä kangaskaapillani. Olin unohtanut kaapin oven auki ja palatessani paikalle löysin lattialta hänen työnsä tulokset:
Apurini oli tällä kertaa suunnannut energiansa ruskeiden ja beigejen kankaiden pinoon, joka oli kaapin kolmanneksi alimmalla hyllyllä. Haluaisin todella tietää, mitä kissamme päässä liikkuu, kun se tumpuloi kangaspinoja lattialle. Ehkä se tutkii, olisiko hyllyllä kivaa makuupaikkaa.
Kommentit