Tilkunviilaaja

Tähän pussukkaan käytin - 25-senttisen vetoketjun - Kaksi hieman vetoketjun kokonaismittaa leveämpää (mittasin vetoketjulla, en senttimitalla), noin 22cm korkuista tilkkupintaa, jotka tikkaamisen jälkeen tasoitin täsmälleen vetoketjun kokonaismitan pituisiksi ja 21cm korkeiksi. - Kaksi tasoitettujen tilkkupintojen kokoista vuorikappaletta (tilkkutyöpuuvillaa, leikkasin valmiiden tilkkupintojen mukaan) - Kaksi puuvillatilkkua, 5cm x 6cm pussukan ”korviksi” - (Noin 8cm pätkä 2.5cm leveää vinokaitaletta vetoketjun vetolenkiksi. Tätä pussukan uusi omistaja ei halunnut, joten valmiissa pussukassa tällaista ei ole.) Taittelin ensin pussukalle ”korvat” tilkuista: taitoin pidempiä reunoja nurjalle noin 0.5cm ja taitoin tilkun sitten kahtia. Ompelin läheltä reunaa ja läheltä taitetta, sitten taitoin syntyneen pätkän kahtia, risareunat yhteen. Kiinnitin palan noin 2.5cm etäisyydelle etu-/takakappaleen yläreunasta (hieman ylemmäskin olisi voinut kiinnittää) neulalla, oikeat puolet vastak

No hei, 25-senttisen vetoketjun ympärille tuleva pussukka on kesken. Kesäinen kukkakassi on kesken. Keskeneräinen tilkkupeitto odottaa jatkoa ja kaksi seinävaatetta on myös kesken. Varmaan jostain laatikoiden ja kaappien syövereistä löytyy vielä muitakin keskeneräisiä juttuja. Silti aloitin taas uuden jutun. Olen haaveillut tästä projektista siitä lähtien kun ostin kirjan, jonka kansikuvassa komeili ihana pikkulaukku. Nyt on ensimmäinen kuusikulmio tehtynä. Tässä kuusikulmio on vasta aluillaan eli neliö on laskostettu ja harsittu niin, että laskokset pysyvät paikoillaan: Ylempänä kuvassa pilkistävät ruusukuusikulmion ohjeet ja kirjan kaavan mukaan piirtämäni kuusikulmiomallinekin on mukana. Käytän kankaana muuta kuin puuvillaa – leikkaan kovaa vauhtia entistä 90-lukulaista eli runsashelmaista ja pitkähköä hamettani neliöiksi. Ehkä kangas on viskoosia? Taustakangas on käsityöpuuvillaa, johon olen silittänyt paksumman liimavanun. Elleivät kuusikulmioiden jäykkyydet riitä

Jätin toistaiseksi väliin kivan kukkakangaslaukun tilkkupintojen tikkaamisen ja kokosin valmiiksi tilkkupinnat 25-senttisen vetoketjun ympärille tulevaan pussukkaan. Tein taas ajatusvirheen yhdistellessäni paloja ja pussukkaan tuli vahingossa autiomaan kokoinen yksivärinen pellavapinta. Vaan ei hätiä mitiä. Pakkasin pinnat mökkireissulle mukaan, samaten kirjontalankoja, neulan ja haihtuvavärisen tussin, ajatuksenani tikata aavikkotilkkuun kuvioita. Tässä autiomaa ennen: Tikkauksen jälkeen ei ehkä voisi arvata, että pala on jäänyt tilkkupintaan vahingossa. Pussukan toisella puolella oleva tilkkupinta tuli kirjavampaa eikä sinänsä huutanut käsintikkauksia koristeeksi: Mutta tikkaukset sopivat siihenkin: Menestymättömät menestyksekkäinä Mökkireissulla näin viime vuoden (2010) keväällä tilkkutyökilpailua varten tekemäni, kilpailussa menestymättömät työt ”Sekaisin Lilasta” ja ”Näen violettia” ripustettuna nukkumasopen seinälle: Hyvin tuolla tuli uni! Ja oli kiva, etteiv

Edellisessä postauksessani esittelemäni keskeneräinen tilkkupinta on nyt koossa ja kassikappaleet odottavat, että tikkaisin ne. Huoh. Pitäisi taas kehittää kivaa tikkausta heihin! Vetoketjupussukka aluillaan Otin esiin Espoon Tilkkupäiviltä ostamani etikettikuvioisen pellavatyyppisen kankaan ja siihen sointuvan tummanpuhuvan punaisen kankaan. Muistin, että minulla on pellavakangastakin. Löysin myös 25-senttisen vetoketjun ja laitoin sen leikkuualustalle. Leikkelin taas kankaista paloja ja kaitaleita ja kun niitä oli jokusia koossa, sovittelin niitä asetelmiksi, edelleen leikkuualustalla: Tässä huomasin, että pellava yhdistettynä ruusukuvioiseen kankaaseen näytti aika hyvältä ja sopisi laajemmassakin mitassa etikettikuvioiden rinnalle. (Mutta en ehtinyt tarttua toimeen, eli pussukka on edelleen suunnitteluvaiheessa.) Kokoon taittuva varakassi Löysin mallipiirrokset, joiden mukaan olen tehnyt koko joukon näitä ekokasseja tai varakasseja. Tästä selviävät kassin strategiset mitat:

Näin se menee: tartuin esille ottamaani kangaspinoon ja leikkasin kankaista vaihtelevan kokoisia paloja. Aloitin pääasiasta eli kankaasta, jossa on isoja kukkakuvioita. Leikkasin hyvin leveän kaitaleen, jossa isoimmatkin kuviot näkyivät kokonaisina. Sitten leikkasin kokonaan (tai melkein kokonaan) näkyvät kuviot irti. Tehostekankaista leikkasin niiden koko leveydeltä eri levyisiä kaitaleita. Paloja ja kaitaleita lähdin sitten yhdistelemään vaihtelevin tavoin. Ilmeisesti tätä tilkkupinnan rakentelutapaa sanotaan ”improv quiltingiksi”. Tuntuu tietysti hienommalta, kun ”tekniikalla” on nimi. Parin rupeaman jälkeen minulla on melkein kaksi tilkkulaukkupintaa valmiina: Kummassakin pinnassa piti olla vihreä kaitale alimpana, tilkkulaukun pohjaa varten, mutta minulle sattui taas ajatus-/mittavirhe. Minun piti koota noin 35cm korkea (ja 45cm leveä) pala, mutta katsoin mittoja (leikkuualustalla) väärin. Yhtäkkiä tilkkupinta oli jo 35cm korkea ilman vihreää kaitaletta. Koska tämä on imp

Vetoketjulaukun nimeksi tuli ”Kesätuuli” ja se on valmiina noin 40cm leveä ja 29cm korkea, pohjan leveys/syvyys on noin 10cm. Laukun kokoamisesta kerron ohjemaisesti tässä postauksessa. Laukun toinen puoli on sini-vihreäsävyinen: Toinen puoli sini-oranssisävyinen: Laukussa on vetoketju. Laukun potrettikuvista ei tätä havaitse, mutta taustalla näkyvät betoniportaat on hiljattain pesty. Mies hankki kivan vempaimen eli painepesurin, jota hän on ahkerasti käytellyt pari viikkoa. Pihalla on nyt kaikkea puhdasta! Pesurin ”schmutzkiller”-asetuksella hän sai posautettua portaat aivan eri värisiksi. Olimme luulleet, että raput ovat luonnostaan harmaat, mutta ne ovatkin punertavan vaalean harmahtavat. Seuraavaa lauteille ompelupöydälle Keväällä ostamani kankaat houkuttelevat ompelemaan itsestään jotain, ja Tyttären kanssa kokosimmekin tällaisen valikoiman seuraavaa tilkkulaukkua varten:

Mittasin laukun korkeuden uudelleen ja huomasin, että pohjakaitale tarvitaan. Siis palikkatornien pitäisi valmiissa laukussa näkyä hyvin (ehkä alareunasta jää hiukan näkymättömiin pohjan kääntymän alle). Toinen puoli laukusta on sävyltään sini-oranssi: Toinen puoli on sini-vihreä: Pohjakaitalekankaat ovat erilaiset, koska halusin käyttää mahdollisimman paljon jäännöspaloja. Näitä kankaita ei ollut enempää. Tikattuna pinta näyttää kivalta: Ja tässä: Olen saanut tikatuksi tilkkupinnan vaaleat osat, ja palikkatornin ja –rivin neliöt ovat nyt koholla muusta pinnasta. Olen päätöksen edessä: miten tikata neliöt? Kaikenlaista on pyörinyt mielessä, mutta vielä en ole päättänyt asiaa. Vetoketjuostoksilla Ihan niin kuin tarvitsisin lisää vetoketjuja! Mutta ymmärsin Töölön Tilkkupajan blogista, että Stockmannilla olisi ihanan värisiä vetoketjuja enkä saanut rauhaa ennen kuin olin käynyt tarkistamassa tarjonnan. Siellä olikin valtava valikoima värejä ja pituuksia. Ostin muu