Tilkunviilaaja

Tikkausviivat aaltoilevat nyt yli koko lilahtavan torkkupeiton, jolla on jo nimikin. En kuitenkaan paljasta sitä ennen kuin se on virallisesti valmis. Peitolle oli vähän pakko keksiä nimi siinä vaiheessa kun ryhdyin tikkaamaan peittoa. Halusin nimittäin, että tikkausviivat kulkevat peiton takana olevan nimilapun yli. Niin sitten kirjoitin nimen ja muut tiedot nimilapulle, jonka ompelin siististi kiinni peiton taustakankaaseen. Toivottavasti lapun reunat ovat edes suunnilleen suorassa siinäkin vaiheessa kun peitto on tasattu ja valmiiksi kantattu! Vinkki: Nimilapun yli kannattaa tikata erityisesti silloin, kun tilkkutyö saattaa päätyä näyttelyyn tai kilpailuun. On aina olemassa mahdollisuus (vaikkakin hyvin pieni), että joku epärehellinen yrittää omia työn nimiinsä. Kun nimilappu on kunnolla kiinnitetty ja tilkkutyön tikkaukset kulkevat sen päältä, lappua on vaikea tai mahdoton irrottaa huomaamatta. PC-laukkua tein Heti kun peiton tikkaaminen oli valmis, etsin liskokuvioisen PC-laukun

Sain eilen Patentti- ja rekisterihallitukselta kirjeen, jossa he ilmoittivat myöntäneensä minulle rekisteröidyn tavaramerkin ”Tilkunviilaja”. Aivan: nimessä oli kirjoitusvirhe! Virhe oli tosiaan pelkkä virhe ja se korjataan, pelkkä muodollisuus. Niinpä voin heti tänään iloita asiasta julkisesti! Tilkunviilaaja on nyt minulle rekisteröity tavaramerkki. Tuntuu aivan mahtavalta! Täytyy varmaan seuraavaan kangasmerkkitilaukseenkin lisätä ®-merkki Tilkunviilaaja-tekstin perään. Valmiita juttuja syntyy vain niiiiiin hitaasti (koska mahdoin viimeksi saada jotain valmiiksi, tammikuussa varmaan), ettei kangasmerkkien menekki ole kummoinen. Lilahtavassa torkkupeitossa on nyt 24 tikattua aaltoviivaa, siis neljä enemmän kuin viime postaukseni aikaan. Voi näitä hitausvoimia!

Lukijoilleni oiva menovinkki: Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely. NYT meneillään. Kustaankartanon vanhustenkeskuksen ravintolassa Kivalterintie 16 K / Oltermannintie 32 K Oulunkylä, 00620 Helsinki Avoinna arkisin 8-15 Viikonloppuisin 10-15 En ole itse päässyt sitä katsomaan vielä, mutta menen tietenkin! Onhan siellä kaksi minunkin työtäni esillä: Ajatus karkaa kesään –tilkkupeite sekä Takana luminen maisema –kuultotyö (valmistettu aikoinaan salusiiniksi). Puhumattakaan muista syyrinkiläisten töistä! Työt eivät oikein etene, vaikka naistenpäivä onkin. Hohhoijaa, minun tilkkuilu- ja ompelusaavutukseni ovat viime päivinä olleet aivan minimaalisia. Tai laajoja, miten sen nyt ottaa. Olen nimittäin keskittynyt kaikkina liikenevinä hetkinä tikkaamaan lilahtavaa torkkupeittoa. Peitteen halkovia (laajoja) aaltokuvioita on nyt 20 kpl, mutta kuvat peitteen etenemisestä eivät mitään järisyttävän erikoista katseltavaa ole: Tosi monta aaltoviivaa tässä näyttää kyllä kulkevan. Tikkau

Ah tätä verkko-ostosten ihanaa aikakautta! Tilasin viime viikolla ulkomaalaisesta verkkokaupasta houkuttelevan oloisen Cozy Modern Quilts –kirjan (laatinut Kim Schaefer) ja jo eilen se kolahti postilaatikkooni. Vilkuilin kirjan läpi eilen illalla. Mallit perustuvat tosi yksinkertaisiin paloihin, ja silti siellä oli yksi erityisen kiinnostava juttu. Tehdään ensin blokkeja, joka sittemmin leikataan neljään osaan, jotka edelleen ommellaan yhteen, eri järjestykseen tietysti. Laitan kuvia, jos pääsen niin pitkälle, että kokeilen toteutusta. Malli oli siitä kiinnostava, ettei sen toteuttaminen ollut heti ilmeistä. Kirja tuntui siis onnistuneelta ostokselta. Yksi asia kyllä ihmetytti: miksihän kuvitus oli koko matkalta perusteellisen ruskeasävyistä? Jokainen malli näytti samanlaiselta kliinisen rusehtavalta. Tai ehkä se oli tarkoituskin – että kirkkaita värejä (tai ylipäänsä värejä) käyttämällä saisi heti omanlaisensa tuloksen. Muuta en ole ehtinytkään taas tekemään – vain vilkaisemaan tilkk

Kuten kuvasta näkyy, merkkaan tikkausviivat tilkkupeitteeseen tosi ammattimaisessa asennossa eli polvillani lattialla. Tytär otti kuvan pyytämättä ja yllättäen eli kyseessä on todellinen tilanne. Kuvasta näkyy ehkä myös, miten nysä malline minulla tosiaan on! Ei sillä saa piirretyksi kuin kolme aallonharjaa ennen kuin sitä täytyy taas siirtää eteenpän. Ensin ajattelin rajata kuvasta nenänpääni pois, mutta jätänkin sen näkyviin. Seitsemän ensimmäistä tikkausviivaa: Samanlaiset viivat peitteen vaaleassa nurkassa: Tikkaus etenee hitaasti mutta aika varman tuntuisesti. Ostoksilla Löysin itseni tänään kaupungilta riittävän läheltä Eurokangasta, missä tiedän olevan nyt myynnissä Amy Butler –kankaita. Ei auttanut muu kuin poiketa käymään. Ja voih, kukkaro keveni (ja kukkea kangasvarastoni karttui) taas! Mutta ah, tosi ihania kankaita! Kaikki Arts & Crafts –sarjaa vaikkeivät kaikki olekaan Amy Butler –kankaita. Yritin kerrankin valita jotenkin toisiinsa sointuvat kankaat. En usko, että käy

Tilkkupantteri-vetoketjupussukan uusi omistaja, ystäväni Viet-Anh on ottanut pussukan vakiomatkakumppanikseen. (Hänen mukaansa: ”Tilkkupantteri is now my favorite travel buddy”.) Siinäpä kannustuslausetta kerrakseen! Pussukka on käynyt esimerkiksi Rukalla: Brysselissä: ja Ghentissä. Kuulin huhun, että pussukka olisi nähty myös Riiassa, mutta siitä ei ole todisteita. Aaltoilevaa tikkausta Lilahtava tilkkupeitto on lähempänä valmistumista – tosin ei kovin paljon lähempänä. Piirtelin peitteeseen (nysällä mallineella, en löytänyt pidempää ja solakampaa enkä viitsinyt etsiä sitä kymmentä minuuttia kauempaa) aaltoilevat tikkausviivat ja ompelin puolitoista viivallista tikkauksia (aloitin tikkaukset keskeltä, ja sain yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan viivan ommelluksi). Langankireys tuli sattumoisin kertaheitolla sopiva. Tikkauslankana on hopeanharmaa, kiiltävä mutta ei metallinen konekirjontalanka. Alalangaksi valitsin fuksianpunaisen, joka ei erottuisi peiton tilkkupinnasta kovin selv

Tosi lupaava otsikko! No, tasoittelin perjantaina ja lauantaina keltaiset tilkut 11cm x 11cm –kokoisiksi neliöiksi. Tytär tuli kuvaan heiluvine villasukkajalkoineen. Keltaisia tilkkuja on yhteensä kahdeksan, ja laskeskelin neljästä tulevan sopivasti laukun etu- ja toisesta neljästä laukun takakappale. Olin jo aloittaessani päättänyt, että yhdistäisin neliöt tilkkupinnaksi niin, että niiden väliin tulee kaitaleet. Kokeilin aivan ensiksi valkoista kaitaletta, mutta arvelin siitä tulevan liian pliisun. Näiden vaaleiden tilkkujen ja mahdollisen mustan kaitaleen välinen kontrasti taas oli liian kova. Kokeilin vaikka mitä värejä ja lopulta päädyin kahteen vaihtoehtoon. Punaiseen: Tai vihreään: Olin jo kallistumassa punaisen puoleen, kun Tytär vakuutti minut: vihreän kankaan kanssa tilkut näyttävät hienostuneemmilta. Leikkasin itselleni ilmaisjakelulehdestä oikein laukun kaavan, jotta palojen kasvattaminen sopivaan kokoon kävisi helpommin (eli ilman ylettömiä mittaamisia ja laskemisia). Lauku