Tilkunviilaaja

Koska tässä hempeämpikankaisessa PC-laukussa on jotain Laura Ashley –tyyppistä, nimesin laukun Lauraksi. Tässä hän poseeraa valmiina: Kissa halusi välttämättä kuvaan. (Oikeasti se liikuskeli portailla varmaan sen takia, että muisteli jättäneensä pyydystämänsä pieneläimen johonkin siihen. Olin siirtänyt saaliin muualle juuri hetkeä ennen kuvan ottamista.) Kas tässä katsahdus sisään: Laukku näyttää ehkä löperöltä, ei jämäkältä? Käytössä se on kuitenkin aivan hyvä, olen siitä varma. Osa leprusta ulkonäöstä johtuu tietysti siitä, että unohdin sulkea laukun vetoketjun ennen kuvan ottamista. Laukussa oli oma läppärini sisällä. Ai niin, ja sangat roikkuvat sen takia, että tein niistä pidemmät. Minulle ehdotettiin, että pidemmistä sangoista laukkua voisi kantaa myös olalla, niin ei tarvitsisi erillistä olkahihnaa ja toisaalta ei tarvitsisi koko ajan kantaa laukkua pelkästään kädessä. Tämä on sitä tyyppiä kokeilu. Saa nähdä, mitä tuleva omistaja on mieltä. (Uudesta omistajasta ei ole vielä tie

Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa taas yksi moka. Ompelin niin innoissani hempeää PC-laukkua, että unohdin kiinnittää siihen sangat samalla kun kiinnitin yläreunan vetoketjureunakaitaleet. Sangat eivät olleet edes muotoon ommeltuina, kun huomasin niiden puuttuvan. Ei auttanut muu kuin viimeistellä sangat ja purkaa laukkuaihiosta kiinnitysommelta sen verran, että sain tyrkättyä sangat päällikappaleen ja kaitaleen väliin, näin: Vähänks noloo. Lauantai (jolloin tämä nolous tapahtui) oli toisaalta aika ihana päivä, kävin nimittäin perheen kanssa kaupungissa tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Minulla oli hyvä tekosyy käydä kangaskaupassa, sillä Sisko lähetti pyynnön surahuttaa hänelle PC-laukku, sävyinä musta, valkoinen ja piristeenä punaista. Aivan mahtavaa päästä kangaskauppaan näin epäitsekkäin perustein! Yllätyksen pilaamisen uhallakin paljastan lauantain hankinnat Eurokankaasta. Musta-valko-harmaat valinnat: Värikkäämpi tukeva puuvilla, kuvittelisin tästäkin tulevan oikein hauskan PC-l

Hempeämmässä PC-laukussa on nyt vetoketjua odottavat kanttaukset. Huomasin vasta surauteltuani puolet ensimmäisestä kaitaleesta kiinni laukkuun, että olisin voinut toki tarkistaa kuvion suunnan myös. Melkein keskeytin ompelemisen, mutta sitten päätin mennä sattumanvaraperiaatteella. Kantit sattuivat menemään reunoille näin päin ja sillä hyvä. Koirakangaspussukan kaitaleilla ei ollut määrättyä suuntaa, joten mikä tahansa valinta oli yhtä hyvä. Onneksi. Kun kaitaleet oli ommeltu koneella, siirryin television ja käsinompelun ääreen. Olen varmasti jo kertonut, etten pyri valmistamaan töitäni mahdollisimman nopeasti ja virtaviivaisesti, vaan joissain kohdissa ompelen mieluiten stressittömästi käsin. Näissä kaitaleissa kiinnitän taitetun reunan koneompeleeseen käsin, melko pitkillä pistoilla ommellen. Jaksoin ommella hempeän PC-laukun kaitaleet ja toisen koirakangaspussukan kaitaleista, ja sitten teki mieli lähteä iltatoimiin. Koirakangaspussukassa on siis vain toinen kaitaleista kokonaan k

Kävi kuten arvelin: hempeämmän PC-laukun raitakangasosuuteen ilmestyi muurahaisenpolkutikkausta. En käyttänyt tikkauskehää apuna, vaan ohjailin kangasta käsin. Reunoja lähestyessä aina hirvitti ja yritin olla hyvin varovainen, ettei kävisi niin kuin kerran tilkkutyötä tikatessa kävi: vanhanaikaisesti. Eli neula läpi sormen. Mutta ei käynyt eilen illalla niin. Onnellisesti sain kiemurat ulottumaan melkein reunaan ilman vahingoittuneita ruumiinosia. Koirakangaspussukan tyhjä taulu täyttyi aaltomaisella tikkauskuviolla. Käytin vaihtuvaväristä lankaa ja samaa tikkaussapluunaa kuin tikatessani ”Omenavarkaissa”-työtäni, joka tunnetaan myös nimellä "Talviomenoita". Ihan ookoolta näyttää. Palan halusta päästä ompelemaan näitä pidemmälle! On aina hauska, kun saa työhön oikean muodon. Litteinä kuten tässä ne ovat vielä kuin arvoitus.

Ompelin eilen illalla viimeiset pistot vetoketjupussukkaan, jonka nimesin ”Kummaksi”. Siitä tulikin aika pieni – se on vain noin 15cm leveä – eli se ei ehkä ole ihanteellisen kokoinen meikkipussukaksi. Paitsi jos meikkejä on noin kaksi kappaletta. Pussukan kankaat ovat sieltä täältä. Valkoinen, mustapilkkuinen kangas on muistaakseni tilkkuilijaystävältäni Lealta. Isokuvioinen musta-valkokangas on Sanna Annukka –kuvioinen kaitale Hämeenlinnan Marimekko-myymälästä. Oikeassa reunassa näkyy Liekki-PC-laukun kangasta, jonka Stefan Lindfors on suunnitellut. Vetoketjun reunakaitaleessa on suikale Laura Ashleyn kangasta, jonka sain tilkkuilijaystävältäni Vapulta jokin aika sitten. Toistaiseksi pussukalla ei ole tiedossa omistajaa, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä löydä kodin. PC-laukkujen tuotantolinja Vaateompelun sijaan intouduin työstämään lisää PC-laukkuja. Teen kahta erilaista yhtaikaa. Löysin aika ison palan koirakangasta, josta tein PC-laukun jo aikaisemmin. Koska haluan laukk

Eilen illalla puursin laukun viimeistelyn parissa, kunnes laukku oli kokonaan valmis. Vuorin ja päällikankaan kiinnitin pienin pistoin kahdeksasta kohdasta (ylä- ja alakulmista). Päällystin pohjaa jäykistävän vanerinpalan kankaalla ja asensin laukkuun. Se sopi sinne juuri ja juuri. Kirkkaanvihreät osat korostuvat, kun laukkua katsoo ylhäältä päin. Mielestäni aika herkkuvärit. Vuori sointuu jotenkin päällikankaaseen, vaikka on niin kasarimaista vaaleaa turkoosia / mintunvihreää. Kuvassa väri ei näytä ihan niin kasarilta (80-lukulaiselta). Taisin silloin 80-luvulla saada mintunvihreästä väristä yliannostuksen, kun jotenkin se ei yhtään innosta nykyisin. Ompelin Tyttären kaverille myös vetoketjupussukkaa. Vetoketjun kiinnittäminen on seuraavana vuorossa. Tosin Tytär tuomitsi valitsemani kangasyhdistelmän rumaksi. Voi olla, että teen vielä uuden ennen kuin kelpaa Tyttären vaativaan makuun. Mitä seuraavaksi? Nyt kun ilmat ovat viilenemässä, pitäisi kai tarttua talvisempiin kankaisiin, esi

Eilisistä epäilyistäni huolimatta sain ommelluksi PC-laukun vuorin sopivan kokoiseksi. (Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.) Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä: - Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale - Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain. Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään. Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaisesti” m