Sininen ja valkoinen.

Höh! Miten tämän värinen tilkkupeitto VOI liittyä Jukka Kuoppamäen hittibiisiin ”Sininen ja valkoinen”?

Helposti! En sentään antanut Kuusten kuiske -tilkkupeitolle nimeksi violettia ja vihreää, saati sitten sinistä ja valkoista. Mutta ”violettia ja vihreää” -lausahdus toi mieleen Sininen ja valkoinen -kappaleen. Koska tietysti osaan sen sanat ulkoa – kappale soi uutena radiossa ahkeraan, ja siihen aikaan laulujen sanat tarttuivat muistiin pysyvästi – pystyin nappaamaan sanoituksesta sopivan nimen tilkkutyölleni.

Satun muistamaan myös, että keksin tilkkutyölleni nimen ylittäessäni katua suojatietä pitkin. (Joskus mietin, miksi jotkut mitättömät asiat jäävät mieleen, kun paljon tärkeämmät unohtuvat.)

Olit sitten suojatiellä menossa tai et, voit kuunnella kappaleen tästä:

  

(Ellet sitten halua mieluummin kuunnella sitä mielessäsi. Se voi olla sinulle yhtä tuttu kuin minulle!)

Kuusten kuiske on osa taloutemme sisustusta, kuten kuvasta näkyy:

Ja vaikka kuva on keltasävyinen, niin jotenkin olisin aistivinani, että se on ehkä hivenen haalistunut oltuaan seinällä vuodesta 2015. Pitäisikö vaihtaa se välillä toiseen tilkkutyöhön (joka sekin haalistuisi vääjäämättä)?

Esittelen peiton sisustusvaikutuksia kirjoituksessani ”lopultakin seinällä,” jaan siinä pari muutakin kuvaa ja annan myös vitsikkään silitysvinkin.

Tästä tulikin mieleen sarja vuonna 2017 kirjoittamiani joulukalenterinomaisia juttuja. Aatonaattona esittelin w-kirjaimella alkavan sanan ja luettelin muutaman joululahjatoiveen. Arvaatteko, sainko sellaisia lahjoja sinä vuonna? Tai myöhempinä jouluina?

Huomenna tarjoilen joulukalenterini toiseksi viimeisen musiikki- ja tilkkutyöelämyksen. Mikä se ollenkaan mahtaa olla?!?