e niin kuin ehtiminen.
Kirjoitanpa ehtimisestä, koska niin moni on viime aikoina kysynyt, miten ehdin tehdä näin paljon.
No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.
1. Vähitellen.
Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.
Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.
Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.
Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:
2. Yksinomaan.
Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.
Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.
3. Luetellen.
Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.
Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.
Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.
Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:
Toinen puoli on tällainen:
Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!
Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.
No, paljon ja paljon! Mutta tässä kolme salaista asettani.
1. Vähitellen.
Olen siinä onnellisessa asemassa, ettei minun enää tarvitse ompelutuokioni jälkeen korjata konetta tai tykötarpeita pois näkyvistä. Mikäli tarvitsisi, niin esimerkiksi viime lauantaipäivän aikana olisin ehtinyt ommella ehkä yhden sauman.
Kävi nimittäin niin, että siirryin puolen päivän aikaan hetkeksi ompelemaan. Ehdin neljän minuutin aikana noukkia sommittelulattialta pussukan vuoripalat ja ommella kaksi saumaa, kun Mies tuli hakemaan minut kauppareissulle. Kauppareissu oli hyödyllinen ja sain kohtuullisesti liikuntaa (koska teimme matkan jalan), mutta silti! Neljä minuuttia.
Kauppareissun jälkeen minulla oli 20 minuutin tauko ennen ruuanlaiton aloittamista. Ehdin ommella ruhtinaalliset kuusi minuuttia ennen kuin puhelin soi ja ryyppäydyin viidentoista minuutin keskusteluun.
Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että pääsin lopulta lauantain alkuillasta ompelemaan yli tunniksi ja sain pussukankin melkein valmiiksi – tällaiseen vaiheeseen:
2. Yksinomaan.
Tilkkutyöt ovat melkein ainoa harrastukseni. Lisäksi pystyn yleensä lyömään laimin kaikkea muuta tekemistä, kuten puutarhanhoitoa, järjestelemistä ja siivoamista, ruuanlaittoa ja leivontaa, televisionkatselua, lehtien lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista sekä matkustamista.
Ansiotyö on ainoa harrastusaikaa jonkun verran verottava tekeminen.
3. Luetellen.
Laiska töitään luettelee, ja hyvästä syystä. Ellei tekemisistään pidä lukua, ihminen ei tajua, miten paljon saa aikaiseksi.
Ompelin aika tavalla tilkkujuttuja jo ennen blogini perustamista, mutta en tuolloin kirjannut aikaansaannoksiani muistiin. Valmistin esimerkiksi mittavan sarjan kaarevareunaisia vetoketjupussukoita. En vain tiedä enkä mitenkään pysty selvittämään, montako ompelin.
Nämä olivat kolme salaista asettani: teen vähitellen, en tee juuri mitään muuta ja ehkä tärkeimpänä, pidän kirjaa tilkkutöistäni.
Siitä puheen ollen, jo valmiiksi saamani Galleria-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys ylhäältä noin 23 cm
- Korkeus noin 15 cm
- Pohjan leveys noin 6,5 cm.
Tältä näyttää uusin pussukkatehtaan tuotos:
Toinen puoli on tällainen:
Galleria on Avoin-mallistoa, koska ompelin sen Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin ohjeen mukaan. Se avautuu ammolleen!
Galleria on 16. tänä vuonna valmistamani vetoketjupussukka, ja saan valmiiksi ainakin kaksi lisää, koska niidenkin tilkkupinnat ovat tätä kirjoittaessani tikatut ja leikatut.
Kommentit