tilkkutyövuori.
Pohdiskelin loka-marraskuussa, saisinko syntymään tilkkupeiton kokoisen pinnan Scrappy Mountain Majesties –blokeista, joita olin ihaillut jo pari vuotta. Bonnie K Hunter on tehnyt mainion tutoriaalin tästä blokista ja kokeilinkin sitä jo aikaisemmin, vain pienemmässä koossa.
Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen:
Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua!
Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä.
Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän.
Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi:
Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan.
Tilkkupinta oli lopulta aika pieni, mutta en jaksanut ajatella tekeväni lisää blokkeja. Niiden sommitteleminenkin olisi tässä vaiheessa ollut vaikeaa. Vastaukseksi keksin tietysti reunuksen. Mielessäni väikehti tilkkupinnan kuoseja toisteleva kirjava kehys.
Tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa, mutta kokonaan kirjava kehys teki tilkkutyöstäni taas sietämättömän kirjavan, levottoman ja mauttoman. Olin jo tyytymässä kermanvaaleisiin kehyksiin, joissa olisi siellä täällä värikäs pala.
Mutta minulle ehdotettiin, että tekisin vuoristo-osuuksien ja kirjavan kehyksen väliin kermanvaalean kapean kehyksen. Heureka! Sain sittenkin peittoon kirjavat kehykset, eikä lopputulos näyttänyt kammottavalta.
Pimeänä vuodenaikana on mahdoton ottaa loisteliaita kuvia, mutta lohduttautukaa hauskahkolla mosaiikkikuvalla:
Scrappy Mountain Majesties –tilkkutyöni odottaa nyt taustakappaletta, jotta voin viedä sen mestaritikkaaja Soilen käsittelyyn Töölön Tilkkupajaan. Ehkä tästä tulee ensimmäinen ensi vuonna valmistuva tilkkupeitto?
Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen:
Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua!
Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä.
Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän.
Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi:
Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan.
Tilkkupinta oli lopulta aika pieni, mutta en jaksanut ajatella tekeväni lisää blokkeja. Niiden sommitteleminenkin olisi tässä vaiheessa ollut vaikeaa. Vastaukseksi keksin tietysti reunuksen. Mielessäni väikehti tilkkupinnan kuoseja toisteleva kirjava kehys.
Tästä kuvasta sitä ei ehkä huomaa, mutta kokonaan kirjava kehys teki tilkkutyöstäni taas sietämättömän kirjavan, levottoman ja mauttoman. Olin jo tyytymässä kermanvaaleisiin kehyksiin, joissa olisi siellä täällä värikäs pala.
Mutta minulle ehdotettiin, että tekisin vuoristo-osuuksien ja kirjavan kehyksen väliin kermanvaalean kapean kehyksen. Heureka! Sain sittenkin peittoon kirjavat kehykset, eikä lopputulos näyttänyt kammottavalta.
Pimeänä vuodenaikana on mahdoton ottaa loisteliaita kuvia, mutta lohduttautukaa hauskahkolla mosaiikkikuvalla:
Scrappy Mountain Majesties –tilkkutyöni odottaa nyt taustakappaletta, jotta voin viedä sen mestaritikkaaja Soilen käsittelyyn Töölön Tilkkupajaan. Ehkä tästä tulee ensimmäinen ensi vuonna valmistuva tilkkupeitto?
Kommentit
Hyvää Uutta Vuotta!